Pääkirjoitus | Valon ja vapauden lahjat

Marraskuun hämäristä nousee jälleen kaksi juhlaa, jotka loistavat valoa tähän harmaaseen vuodenaikaan. Adventtikynttilät ilmestyvät ikkunalaudoille tuomaan tuiketta pimeyteen ja kertomaan joulun odotuksesta. Pian ensimmäisen adventin jälkeen vietämme itsenäisyyspäivää kiitollisina kotimaastamme ja sen vapaudesta.

Vaikka päällisin puolin on kyse erilaisista asioista, Jumalan valtakunnasta ja maallisesta valtiosta, juhlien sanoma on yllättävän samansuuntainen.

Adventin valo muistuttaa, etteivät armo ja toivo ole ihmisen omaa saavutusta vaan lahjoja, jotka tulevat ylhäältä. Samoin kansallinen itsenäisyytemme ja vapautemme ovat lahjoja, joita ei tule pitää itsestäänselvyytenä.

Molemmat juhlat kutsuvat meitä vaalimaan sitä, mikä on pyhää ja tärkeää: rauhaa, totuutta ja lähimmäisenrakkautta.

Itsenäisyyspäivä puolestaan muistuttaa siitä, että kansakunnan vapaus ei ole tekstiä historiankirjan sivuilla. Se on elävä vastuu.

Adventti on odotuksen aikaa. Se ei tarkoita passiivista odottamista vaan aktiivista valmistautumista. Kansa, joka vaeltaa pimeydessä, näkee suuren valon, profeetta Jesaja julistaa. Pimeys ei ole vain vuodenajan tai sään synkkyyttä, vaan myös ajan hengen raskautta. Sodan kuvia, epävarmuutta, yksinäisyyttä ja epätoivoa, jotka hiipivät monen mieleen. Siksi adventin sanoma on tänään ajankohtainen: Jumala ei ole hylännyt maailmaansa. Hän on tulossa keskellemme – ei vallan loistossa, vaan hiljaisessa armossa.

Itsenäisyyspäivä puolestaan muistuttaa siitä, että kansakunnan vapaus ei ole tekstiä historiankirjan sivuilla. Se on elävä vastuu. Vapaus ei merkitse vain oikeutta tehdä mitä huvittaa, vaan myös velvollisuutta rakentaa yhteistä hyvää. Itsenäisyyspäivä kutsuu meitä näkemään toiset, erityisesti ne, joiden ääni ei kuulu. Ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Pieni kansakunta kulkee lähimmäisenrakkauden polttoaineella. Ketään ei jätetä.

Sekä adventti että itsenäisyyspäivä muistuttavat, että valo ja vapaus ovat ilon ja kiitollisuuden aiheita.

Kristillinen usko ja kansallinen vapaus kohtaavat siinä, että molemmat kutsuvat palvelemaan. Jeesus tuli maailmaan palvelemaan meitä ihmisiä. Sama kutsu kuuluu meille: rakentaa maata, jossa heikoinkin voi elää arvokkaasti.

Elämme epävarmuuden aikaa, mutta niin ihmiskunta on aina elänyt. Adventin kynttilä kuitenkin kertoo, että pimeys ei saa viimeistä sanaa. Toivon liekki voi tuntua pieneltä, mutta se valaisee yllättävän pitkälle.

Sekä adventti että itsenäisyyspäivä muistuttavat, että valo ja vapaus ovat ilon ja kiitollisuuden aiheita. Meitä kutsutaan vaalimaan niitä kiitoksin, rukouksin ja teoin.

Kun sytytämme ensimmäisen kynttilän ja katsomme liekkiä, voimme hiljaa rukoilla: Herra, varjele maatamme ja kansaasi. Anna meille rohkeutta odottaa, toimia ja toivoa. Tule, Herra Jeesus – myös tähän aikaan, tähän maahan, tähän pimeyteen.