Pääkirjoitus | Kristilliset hyveet eivät ole vanhentuneita

Kirjailija Antti Kylliäinen puhuu hyveistä Sanan haastattelussa ja tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Hyvänteossa. Hyveisiin luetaan ominaisuuksia kuten ystävällisyys ja rehellisyys, siis ihan peruselämään ja käyttäytymiseen kuuluvia asioita. Hyve on sana, joka ei ole ollut trendikäs muutamaan kymmeneen vuoteen, ja keskustelunavaus on enemmän kuin tervetullut, sillä juuri hyveitä maailma tuntuu kaipaavan.

Kristillisiin hyveisiin on perinteisesti ajateltu kuuluvan kolme teologista ja neljä kardinaalihyvettä. Teologisia hyveitä ovat usko, toivo ja rakkaus, jotka mainitaan Paavalin kirjoittamassa Ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä: ”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Kardinaalihyveet puolestaan ovat peräisin kreikkalaisesta filosofiasta, josta ne omaksuttiin kristinuskon piiriin. Ne ovat viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja kohtuullisuus.

Lopulta kaikki hyveet on palautettavissa näihin Jeesuksen sanoihin.

Eräs maailman ongelmista on se, että monet kohtelevat toisia siten kuin olettavat toisten kohtelevan heitä, mikäli heillä olisi tähän tilaisuus. Se on jonkinlaista käänteistä lähimmäisenrakkautta. Jeesuksen meille antama ohjehan kuuluu: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näiden kahden käskyn varassa ovat laki ja profeetat.”

Lopulta kaikki hyveet on palautettavissa näihin Jeesuksen sanoihin. Se ei kuitenkaan tee hyveistä puhumisesta turhaa. Kylliäinen antaa haastattelussa esimerkin siitä, miten hyveopetus oli vaikuttanut päiväkodissa. On tärkeää, että ne nousevat esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa ja että niitä eritellään, koska se tekee asiasta konkreettisemman.

Kylliäinen puhuu siitä, miten arvojen puutteessa etsitään korvikkeita. ”Kun koetetaan rakentaa maailmaa vain individualismille, mitä saadaan aikaan? Maailma, jossa joka toinen nuori popsii mielialalääkkeitä. Jossa etsitään epätoivoisesti korvikkeita. Arvot tuovat merkityksellisyyden elämälle”, hän sanoo.

Yhteiskunta kaipaa keskustelua yhteisistä arvoista.

Positiiviselle yhteisöllisyyden rakentamiselle on suuri tilaus yksilökeskeisessä ajassamme, jossa yhteisöllisyyttä rakennetaan usein negatiivisen, esimerkiksi viholliskuvien, ja ulossulkemisen kautta.

Yhteiskunta kaipaa keskustelua yhteisistä arvoista. Sellaisista, joita kohti voimme kaikki pyrkiä, vaikka keinomme olisivat erilaisia.

Kristilliset hyveet eivät ole vanhentuneita. Jos ankkuroidumme uskoon, toivoon ja rakkauteen, moni asia, muiden muassa viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja kohtuullisuus seuraavat perässä.