Pääkirjoitus | Ihmisarvo ei ole neuvottelukysymys

Viime viikkoina on keskusteltu jälleen kiivaasti maahanmuutosta ja siitä, millaisin sanoin toisista ihmisistä saa puhua. Puheenvuorot ovat olleet väkeviä ja paikoin repiviä. Ne kertovat ennen kaikkea siitä, että aihe koskettaa meitä syvältä – siinä on kysymys identiteetistä, turvallisuudesta, omasta ja lastemme tulevaisuudesta. On kuitenkin vaarana, että kiihkeän väittelyn keskellä unohtuu se, mikä kristillisessä näkökulmassa on perustavaa: ihmisarvo ei ole neuvottelukysymys. Se on jakamaton.

Kristinuskon mukaan jokainen ihminen on luotu Jumalan kuvaksi (imago Dei). Tämä perusta ei tunne ehtoja eikä rajoja. Se ei riipu siitä, onko ihminen syntynyt Suomessa tai Syyriassa, Haukiputaalla tai Siilinjärvellä. Se ei riipu siitä, onko hän töissä, työtön, terve, haavoittunut tai jotakin muuta. Ihmisarvo ei ole palkinto sopeutumisesta tai maininta nuhteettomasta elämästä.

Se on osa meidän jokaisen ihmisyyttä.

Rehellinen keskustelu esimerkiksi syrjäytymisestä, kotoutumisesta ja arvoista on välttämätöntä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että maahanmuuton haasteista ei saisi tai pitäisi puhua. Kun erilaisista kulttuureista ja taustoista tulevat kohtaavat, kaikki tuskin voikaan sujua täysin kitkattomasti. Siten rehellinen keskustelu esimerkiksi syrjäytymisestä, kotoutumisesta ja arvoista on välttämätöntä. Ongelmien lakaisu maton alle ei auta ketään – ei tulijoita eikä vastaanottavia yhteisöjä. Mutta kristillinen ääni voi muistuttaa, että realismi ei saa lipsahtaa kyynisyydeksi, jossa ihmisen arvo kyseenalaistetaan.

Tematiikan kanssa tulemme myös perustavanlaatuiseen kysymykseen siitä, mikä ratkaisujamme ohjaa. Annammeko pelon ohjata meitä vai uskallammeko rakentaa yhteiskuntaa rakkauden varaan? Pelko luo vastakkainasettelua ja etäisyyttä. Se kuiskii korviimme tarinoita uhasta ja siitä, että ennen kaikki oli paremmin. Se kavahtaa muutoksia.

Rakkaus näkee lähimmäisenä myös sen, joka on erilainen ja joka saapuu rajojemme ulkopuolelta.

Rakkaus sen sijaan näkee lähimmäisenä myös sen, joka on erilainen ja joka saapuu rajojemme ulkopuolelta. Rakkaus ei tarkoita silmien sulkemista todellisuudelta tai kaiken hyväksymistä, mutta se avaa meidät etsimään ratkaisuja, jotka eivät polje ihmisarvoa.

Perimmältään rakkaus on kaiku, joka kertoo Jumalan rajattomasta rakkaudesta luotujaan kohtaan. Kristittyjen tehtävä on elää rakkauden varassa: olla ääni, joka ei hyväksy vihaa ja väkivaltaa, eikä luisu halveksuntaan.

Ihmisarvo on jakamaton, koska me kaikki olemme Jumalan kuvia.