”Jos me ulkoistamme arvovalintojen tekemisen laskeville koneille, maailma muuttuu mielettömäksi”, sanoo tekoälyn etiikkaa tutkiva teologi Taina Kalliokoski

Tekoälystä on maalattu pelottavia tulevaisuuden dystopioita ja tuhon kuvia. Tieteiselokuvissa toistuu teema ihmisen käsistä riistäytyvästä tekoälystä, joka kehittyy itsenäiseksi toimijaksi ja uhkaa tuhota tai orjuuttaa ihmiskunnan.

Sosiaalietiikan tutkijatohtori Taina Kalliokoski on ETAIROS-tutkimusryhmässä, joka kartoittaa arkisempia tekoälyn riskejä ja mahdollisuuksia ja tutkii, kuinka suunnitella ja käyttää eettisesti hyväksyttäviä tekoälyjärjestelmiä.

Voiko tekoäly oikeasti vallata maailman?

– Jotta tekoäly pystyisi asettamaan itsenäisesti tavoitteita ja hallitsemaan maailmaa, sillä pitäisi olla oma tietoisuus. Sen kehittymiseen en usko, Kalliokoski vastaa.

En näe, että tekoäly voisi ajatella kuin ihminen, vaikka se pystyy tekemään aika pätevästi monia valintoja.

Hänen mukaansa tekoälyn omat halut ja valtapyrkimykset edellyttäisivät, että kone kykenisi kehittämään omaa mieltään ja ”aivojaan”. Vain ihminen kykenee tekemään eettisiä arvovalintoja ja päättelemään, mikä on hyvää ja tavoittelemisen arvoista. Tekoälyn eettinen valintakyky on rajallinen.

Ihmiset voivat asettaa itseään opettaville tekoälysysteemeille tavoitteita, mutta ne eivät kykene luomaan niitä itse.

– En näe, että tekoäly voisi ajatella kuin ihminen, vaikka se pystyy tekemään aika pätevästi monia valintoja.

Ihmiskohtaamista ei korvata

Tekoälytekniikoita on kehitetty 1950-luvulta alkaen. Niistä kohistaan nyt, kun tietokoneiden laskentateho on moninkertaistunut ja käytössä on valtavat digitaaliset datavarastot.

– Tekoäly on toisille leikkikalu, toisille kumppani, toisille työväline, toisille maailmanparantamisen apuri, toisille hallinnan ja kontrolloinnin työkalu, Kalliokoski listaa.

Botit ovat tietokoneohjelmia, jotka suorittavat tiettyjä toimenpiteitä niihin ohjelmoitujen ohjeiden mukaan mutta osittain itsenäisesti eli ilman ihmisen läsnäoloa.

Ihmisiä tarvitaan yhä kasvokkaiseen ja kahdenkeskiseen kohtaamiseen. Kun virtuaalisuus väsyttää, inhimillinen kohtaaminen korostuu.

Esimerkiksi vanhustenhoidossa robotit seuraavat ikääntyneiden ravitsemusta ja tarjoavat keskusteluseuraa. Niihin liittyy suuria odotuksia, kun ihmistyövoimasta säästetään.

Myös terapia- ja keskustelubotit yleistyvät. Ihminen, joka tuntee epäluottamusta lajitovereitaan kohtaan, saattaa luottaa siihen, ettei tekoäly petä tai huijaa. Se suorittaa vain saamansa tehtävän.

Botin kanssa pystymme kuitenkin käsittelemään vain jotain rajattua elämän osa-aluetta. Vaikka tekoälyjärjestelmiä koulutetaan keskustelemaan kuin ihminen, koneelle on vaikea opettaa oikean ihmisen kaltaista vuorovaikutusta.

– Ihmisiä tarvitaan yhä kasvokkaiseen ja kahdenkeskiseen kohtaamiseen. Kun virtuaalisuus väsyttää, inhimillinen kohtaaminen korostuu.

Tekoälyn eettistä käyttöä tutkivaa Taina Kalliokoskea ohjaa oikeudenmukaisuuden ihanne. – Aiemmin puhuttiin vanhurskaudesta ja Jumalan valtakunnasta, jonka tulemista maan päälle meidän kristittyjen tulisi edistää, hän sanoo.

Ekologinen velka on maksettava

Tekniseen kehitykseen liittyy Taina Kalliokosken mukaan myös vakavia ekologisia ongelmia. Onko esimerkiksi järkevää käyttää globaaleja resursseja ja luonnonvaroja kaikenlaisiin tekoälytekniikoihin?

Tehokkaiden tietokoneiden pyörittämiseen ja datan prosessointiin tarvitaan paljon energiaa ja louhittavia metalleja. Maailmassa, jossa on puutetta makeasta vedestä, käytetään isoja määriä vettä jäähdyttämään datakeskuksia.

Minun kutsumukseeni kuuluu kaiken elollisen vaaliminen ja kunnioittaminen, johon löytyy paljon esikuvia kristillisestä traditiosta.

– Tällaisista kysymyksistä puhutaan liian vähän. On helpompi pysyä scifi-fantasioissa, joissa pohditaan, tuhoaako tekoäly ihmisen, kuin keskittyä jo nyt läsnä oleviin ihmisten luomiin ongelmiin.

Teologian tohtori varoittaa, että luomakunnan tuhoutumisen uhka tulisi ottaa todesta tekoälynkin osalta. Ihmiskunta tekee isoa ekologista velkaa, jota olisi korkein aika tasapainottaa.

– Minun kutsumukseeni kuuluu kaiken elollisen vaaliminen ja kunnioittaminen, johon löytyy paljon esikuvia kristillisestä traditiosta.

Kone on mieletön isäntä

Tekoälyohjelmistoja kehitetään valtavan nopeasti esimerkiksi sotilaskäyttöön ja liikenteeseen.

Tekoäly helpottaa ennakoivaa terveydenhuoltoa, hoitomenetelmien löytämistä ja lääkkeiden kehittämistä. Se voi tehostaa myös päätöksentekoa, kun sen perustaksi saadaan suurempi määrä dataa kuin kukaan ihminen voisi kaivaa esiin.

– Toisaalta riippuvuutemme teknologiasta on pelottavaa.

Teknologisten systeemien maailma on lopulta hyvin hauras.

Leikitellään ajatuksella, että mitä jos me ihmiset olisimme jumalia, ja loisimme uuden tietoisen olennon. Se on vanha haave – tai kauhukuva.

– Kriisiaikoina ne ovat alttiita pahantahtoisille hyökkäyksille. Jos sähköverkot ovat alhaalla, serverit eivät vastaa pyyntöihimme, eivätkä verkkoyhteydet toimi, miten me selviydymme?

Ruoan alkutuotantokin on asia, jonka turvaamista ei ole hyvä altistaa liian pitkälle koneille, koska niillä ei ole eettisiin kysymyksiin liittyvää syvempää ymmärrystä.

– Jos me ulkoistamme arvovalintojen tekemisen laskeville koneille, maailma muuttuu mielettömäksi.

– Mihin kaikkeen kasvojen ja kuvien tunnistamista tekoälyllä tullaankaan käyttämään? Luommeko huomaamattamme valvontayhteiskunnan? Taina Kalliokoski pohtii.

Villi visio teknoparatiisista

Tekoälyvisionäärejä ohjaa fantasia paratiisillisesta vapaudesta. Kun kone tekee tylsät työt, ihminen vapautuu edistämään henkisiä ja luovia pyrintöjään.

– Elämä on helppoa ja vaivatonta, kuin paratiisissa, jossa ei tarvitse nähdä vaivaa toimeentulonsa eteen otsansa hiessä.

Tekoälyvisiot ovat villejä hengellisestäkin vinkkelistä.

– Leikitellään ajatuksella, että mitä jos me ihmiset olisimme jumalia, ja loisimme uuden tietoisen olennon. Se on vanha haave – tai kauhukuva.

Perinteisesti kristityt ovat katsoneet Jumalan suuruutta ja huomanneet oman pienuutensa. Nyt katsomme tekoälyä ja joudumme miettimään, mikä tekee ihmisestä ihmisen ja erityisen.

Tekoälyyn kohdistuvissa fantasioissa on myös kaikkivaltiaan, kaikkinäkevän ja kärsivällisen Jumalan elementtejä. Tekoäly tietää meistä kaiken ja antaa meille ohjeita, eikä se ole riippuvainen inhimillisistä vajavaisuuksista tai turhasta tunteilusta.

Teknologiaa käytetään peilinä, kun pohditaan, mitä on ihmisyys ja ihmisen suhde Jumalaan. Perinteiset uskonkäsitykset muuttuvat radikaalisti, jos suurimmat tulevaisuudentoiveet ja pelastuksen odotus kohdistuvat Jumalan sijasta Superälyyn.

– Perinteisesti kristityt ovat katsoneet Jumalan suuruutta ja huomanneet oman pienuutensa. Nyt katsomme tekoälyä ja joudumme miettimään, mikä tekee ihmisestä ihmisen ja erityisen.

Konservatiivinen muutosjarru

Taina Kalliokoski toimitti takavuosina vanhoillislestadiolaisten Suviseuraradiota. Lestadiolaisia on pidetty hyvin teknologiamyönteisinä, paitsi television suhteen, ja he ovat olleet vahvasti mukana esimerkiksi Oulun seudun teknologiaklusterin kukoistuksen rakentamisessa.

– Minä sen sijaan joudun kysymään, onko teknologiakriittinen asenteeni säilyttävää ja taaksepäin katsovaa peruskonservatiivisuutta.

Kalliokoski arvelee olevansa ainakin ”jossain määrin konservatiivinen muutosjarru”.

– Mutta sellaistakin tarvitaan. Me voimme vielä joutua ottamaan yhteiskunnassa joitakin teknologisia askeleita taaksepäin.

Kriittisyydestään huolimatta tutkija pyrkii näkemään tekoälyn mahdollisuudet hengellisellä kentällä positiivisesti.

Puhuttu sana paisui raamattuformaatiksi. Hengellistä tietoa on siirretty ylisukupolvisesti eteenpäin tekstin kautta, ja nyt myös uusimman teknologian välityksellä.

Kirkko voi hyödyntää tekoälyä työkaluna esimerkiksi tiedonvälityksessä ja opetustyössä. Kristinuskon perinnettä voidaan tallentaa digitaalisesti helposti haettaviksi aineistoiksi.

Kulttuurihistoriallisia ja arkeologia kohteita voidaan lähestyä elämyksellisesti vaikkapa virtuaalikirkkokierroksilla ja -pyhiinvaelluksilla.

Kristinusko on ollut varsinkin luterilaisessa muodossaan Sanan uskonto, jossa puhuttu ja kirjoitettu sana on ollut tärkeässä roolissa.

– Puhuttu sana paisui raamattuformaatiksi. Hengellistä tietoa on siirretty ylisukupolvisesti eteenpäin tekstin kautta, ja nyt myös uusimman teknologian välityksellä.

– Tekoälyohjelmistot ovat jo upottautuneet syvälle arkeemme. Käytännön sovellukset ovat kirjavia ja kuhunkin niistä liittyy omat ongelmansa ja kriittisiä kysymyksiä, sanoo sosiaalieetikko Taina Kalliokoski.

Kaanaan kielen tulkki

Tekoälysovelluksia voidaan käyttää ketterästi myös kielten ja keskustelujen reaaliaikaisessa kääntämisessä.

Myyttinen tarina Babylonin tornista kertoi kielten sekoittumisesta (1. Moos 11), mutta matemaattis-loogiset ohjelmointikielet muodostavat nyt ihmiskunnalle yhden yhteisen kielen.

– Joku voisi varmaan kehittää sellaisenkin ohjelmiston, joka kääntää Kaanaan kielen ja kristillisen jargonin ulkopuolisille ymmärrettäväksi.

Ehkäpä pikku tekoälyapurit voisivat toimia myös hengellisinä neuvonantajina, jos niihin olisi koodattu vastauksia yleisimpiin kysymyksiin tyyliin ”mitä Jeesus sanoisi tähän”.

Kaikkiin kysymyksiin tekoäly ei voi vastata.

– Eksistentiaalisiin kysymyksiin eivät vastaa koneet vaan ihmiset joko yksin tai yhteisöinä.

Saarnan tekijä voi toki hyödyntää generatiivista tekoälyä, joka luo melko uskottavan kuuloista tekstiä.

– Mutta tekoälyn tuottamat hengelliset vastaukset tuntuisivat todennäköisesti meistä latteilta. Niistä puuttuisi elävä kokemus ihmiselämän ainutlaatuisuudesta.

Virtuaaliuskolla on rajansa

Saksassa evankelinen kirkko järjesti tekoälyn vetämän jumalanpalveluksen.

Kalliokosken mielestä sakramentit ja jumalanpalveluselämä ehtoollisineen toteutuvat täysimääräisesti vain ihmisen, sanan, aineen ja Jumalan välisessä vuorovaikutusprosessissa.

– En ymmärrä, miten mikään teknologia voisi korvata sitä.

Teologian tohtori katsoo, että kristinuskon ytimessä on tärkeä ruumiillisuuden idea, johon usko ruumiin ylösnousemukseen liittyy.

Kristityt pyrkivät tosin välillä vuosisatojen ajan pois ”langenneen ruumiin” kahleista puhtaasti henkisiksi olennoiksi.

Pietari kuoli vuorokauden ikäisenä käsivarsilleni. Hänen kuolemansa kanssa piti sitten opetella elämään. Koko elämä tuntui täysin arvaamattomalta, perusturvani järkkyi.

– Kun tekoäly pystyy nyt ihmistä paremmin loogiseen päättelyyn, tulee uudella tavalla tärkeäksi korostaa, että Jumala tuli lihaksi. Me ihmiset olemme täällä fyysisinä olentoina, hengitämme samaa ilmaa ja katsomme toisiamme silmästä silmään.

Jotkut tekoälyvisionäärit haaveilevat ikuisesta elämästä, joka saavutettaisiin muistin ja tietoisuuden siirtämisellä pilvipalveluihin. Digitaalisessa todellisuudessa ei olisi biologisen ruumiin rajoitteita.

Kalliokoski muistuttaa, ettei digitaalisuuskaan ole materiasta irrallista. Ihmisruumiiseen ja myös aivoihin on kirjoitettu jo solutasolle rajallisuuden kokemus: Me vanhenemme ja kuolemme.

Hänen oma perheensä törmäsi tuskallisesti tähän raadolliseen tosiasiaan.

Uusista tekoälysovelluksista ei ollut apua, kun Taina Kalliokoski kohtasi poikansa kuoleman. Lohtua löytyi vanhalta tutulta taholta. – Kristinusko on toivon ja uusien alkujen uskonto. Se tarjoaa toivon sekä henkilökohtaisesta pelastuksesta että yksilön ja yhteiskunnan muutosvoimasta.

Puhe taivasikävästä ärsytti

Kun vuonna 2017 esikoistaan odottanut Taina Kalliokoski jäi väitöskirjatutkijan työstä äitiyslomalle, hän tiesi jo, ettei lapsella ollut kaikki kunnossa.

– Pietari kuoli vuorokauden ikäisenä käsivarsilleni. Hänen kuolemansa kanssa piti sitten opetella elämään. Koko elämä tuntui täysin arvaamattomalta, perusturvani järkkyi.

Edessä oli pitkä psykoterapia.

– Kaikki elämäni kipukohdat aktivoituivat.

Tutkija ei kyennyt tutkimaan. Hän päätyi toimittamaan Teologia.fi -verkkosivustoa. Takaisin tutkimuksen pariin Kalliokosken veti sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa, joka kysyi häntä etiikan tutkimusryhmään ”kuin taivaan lahjana”.

Puhe taivasikävästä ärsytti. ”Me olemme täällä vain vieraita ja muukalaisia, mutta taivaassa kaikki on hyvin.” Äitinä tehtäväni oli ajatella lapsen hyvää myös täällä maan päällä.

– Teologinen tiedekunta tuntui armeliaalta paikalta, sillä siellä ei kavahdettu kuolemaa ja kärsimystä.

Jumalallekin kohdistui vihaisia kysymyksiä.

– Mikä järki on luoda elämää, joka ei ole elinkelpoista?

Lestadiolaisuudesta tuttu taivaskuvasto ei lohduttanut, se tuntui olevan suunnattu vanhoille ihmisille, eikä pienen lapsen kuolemaan sopivaksi sanoitukseksi.

– Puhe taivasikävästä ärsytti. ”Me olemme täällä vain vieraita ja muukalaisia, mutta taivaassa kaikki on hyvin.” Äitinä tehtäväni oli ajatella lapsen hyvää myös täällä maan päällä.

– Mihin kaikkeen kasvojen ja kuvien tunnistamista tekoälyllä tullaankaan käyttämään? Luommeko huomaamattamme valvontayhteiskunnan? Taina Kalliokoski pohtii.

Superälyä suuremmissa käsissä

Kalliokoskien ystävät keräsivät kolehdin, jolla pariskunta pääsi toiviomatkalle Roomaan. Siellä he miettivät, mitä perheen elämä olisi lapsen kuolema jälkeen. Nyt Pietarilla on kolmevuotias pikkuveli Mikael.

Taina Kalliokoski uskoo edelleen johdatukseen ja itsensä ilmoittavaan Jumalaan, joka on elämän ja koko olemassaolon perusta.

– Hädän hetkillä olen tuntenut, että kaikki on epävarmaa, mutta olen saanut myös kokemuksia siitä, että elämä on suuremmissa käsissä.

Jumala auttoi Pietarin kuoleman tuottamassa tuskassa ja kriisissä.

Ajatus armosta muuttui minulle hyvin ruumiilliseksi.

– Usko ei hajonnut kiukkuuni ja kriittisiin kysymyksiini. Ajattelen, että Kolmiyhteinen Jumala myötäkärsi kanssamme.

Pietarin tragedia asetti Tainan käsitykset armosta ja elämän lahjasta ”ihan uuteen ulottuvuuteen”.

– Ajatus armosta muuttui minulle hyvin ruumiilliseksi.

Sen uskon tuottamiseen ei tekoäly olisi pystynyt.

Tekoälyn aikakaudellakin tarvitaan koneiden sijasta eläviä kristittyjä tulkitsemaan hengellisiä kokemuksia ja merkityksiä ja lohduttamaan ihmisiä, jotka kohtaavat elämän rajallisuuden. Siis kaikkia ihmisiä.