Uupunut suorittaja tarvitsee rajat: uutuuskirja yhdistää hyvinvoinnin ja Raamatun viisauden

Armollinen näkökulma elämään on tervetullut, sillä monien mielestä meno arjessa tuntuu aina vain uuvuttavammalta. Rovasti Ulla Saunaluoma ja psykoterapeutti Mirja Sinkkonen halusivat tehdä Lahjana rajallisuus -kirjan (Karas-Sana, 2026), jotta ihmiset voisivat elää ja kasvaa voimiensa mukaan.

Kirja yhdistää tiedon mielen hyvinvoinnista Raamatun opetuksiin. Mukana on myös kirjoittajien henkilökohtaisia pohdintoja ja havaintoja omasta elämästään. Lukujen lopussa on kysymyksiä, joita voi pohtia yksin tai ryhmässä.

Uupuneita suorittajia

Mirja Sinkkonen kohtaa työssään jopa kolmekymppisiä, jotka ovat vakavasti uupuneita.

Hän edustaa psykoanalyyttisen psykoterapian perinnettä, jossa työskentelyyn varataan runsaasti aikaa. Tavoitteena on itseymmärryksen lisääntyminen sekä persoonan kehitys ja kypsyminen.

– Tiedostava ihminen ymmärtää itseään ja on selvillä oman persoonansa haasteista niin työssä kuin rakkaudessakin.

Terveiden rajojen noudattaminen on helpompaa niille, jotka jo lapsena ovat saaneet tuntea olleensa erityisiä ja rakastettuja sekä tulleet nähdyiksi ja kuulluiksi.

Sinkkonen muistuttaa, että kaikki eroon joutumisen tai hylätyksi tulemisen kokemukset lisäävät yksinäisyyttä ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Psyykkinen työ on välillä rankkaa, mutta onneksi toipuminen etenee kerros kerrokselta, spiraalimaisesti.

– Erityisen hankalia seurauksia aiheutuu kaltoinkohtelusta, syrjimisestä ja koulukiusaamisesta lapsuuden ja nuoruuden aikana, koska juuri silloin persoonallisuuden keskeiset rakenteet kehittyvät ja muovautuvat.

Yleistä on, että ihminen kieltää ja torjuu vaikeita tunteitaan ja kokemuksiaan.

Kaiken toipumistyön keskeisinä elementteinä ovat kuitenkin omien kipukohtien tunnistaminen, rehellinen myöntäminen sekä havaittujen muistojen ja kokemusten työstäminen.

– Psyykkinen työ on välillä rankkaa, mutta onneksi toipuminen etenee kerros kerrokselta, spiraalimaisesti, Sinkkonen kuvaa.

Miksi toimin näin?

Rajattomuus ei ole vieras käsite kristillisissä yhteisöissä ja seurakunnissakaan, joissa moni vapaaehtoinen palvelee lahjakkuuksillaan, auttaa lähimmäistään, leipoo lähetysmyyjäisiin ja lupautuu monenlaisiin muihin tehtäviin.

– Toki silloin noudatamme Raamatun kehotusta rakastaa ja palvella lähimmäisiämme. Ongelma syntyy silloin, kun hyvä asia kääntyy miinuksen puolelle – velvoittavaksi, lainomaiseksi ja kuormittavaksi suoritukseksi, Saunaluoma toteaa.

– Oleellista on silloin pysähtyä ja kysyä itseltään, mikä saa minut toimimaan näin, sanoo Sinkkonen.

On ihmisiä, joille seurakunta on ainoa, tärkeä, sosiaalinen yhteisö.

Onko todellinen tarve tulla nähdyksi ja arvostetuksi? Onko taustalla niin sanottu kiltin tytön syndroomaa? Onko ei-sanan sanominen vaikeaa? Onko vaikea uskoa, että kelpaa Jumalalle ihan sellaisenaan?

– On ihmisiä, joille seurakunta on ainoa, tärkeä, sosiaalinen yhteisö. Heille on tärkeää saada kuulua joukkoon. Pelko ulkopuolelle jäämisestä saattaa ajaa rajattomuuteen. Tilanne on vielä pahempi, jos menneisyydessä on käsittelemättä jääneitä, hylätyksi tulemisen kokemuksia, toteaa Sinkkonen.

Usein selvät pelisäännöt auttavat.

– Vapaaehtoistoiminnassakin asioista kannattaa sopia täsmällisesti esimerkiksi niin, että vapaaehtoinen sitoutuu tehtäviinsä kerrallaan vain syyskauden ajaksi tai tietyiksi päiviksi, jatkaa Saunaluoma.

Ulla Saunaluoman ja Mirja Sinkkosen uutuuskirja korostaa, että rajallisuuden hyväksyminen on tärkeää jaksamisen kannalta.

Kutsumus kantaa

Vertaistuki voi tehdä hyvää myös rajattomuutta kokeville. Yksin on vaikea puhua totta itselleen.

– Siksi pidän hyvänä luottamuksellisia vertaisryhmiä, esimerkiksi kristillisen toipumistyön Krito-ryhmiä. Niissä voi jakaa syviä asioita ja tulla myötäelävästi kuulluksi, Sinkkonen toteaa.

– Hyvin usein käy niin, että ryhmässä on saman asian kanssa kamppailevia ihmisiä. On vahvistavaa saada tietää, ettei ole ongelmansa kanssa yksin.

Kun elät omaa kutsumustasi joko työssä tai vapaa-aikanasi, tulet siunatuksi kohtuullisuudella, kiitollisuudella, ystävyydellä ja rakkaudella.

Kaksikon mielestä yksi parhaimmista rajoista on kutsumus.

– Kun elät omaa kutsumustasi joko työssä tai vapaa-aikanasi, tulet siunatuksi kohtuullisuudella, kiitollisuudella, ystävyydellä ja rakkaudella.

– Nuo isot asiat säteilevät sinusta ja sinuun ihmisistä, joiden parissa toteutat kutsumustasi. Kutsumus on hyvä, koska sillä on omistajansa kokoiset rajat. Rajallisuuden siunaus on siinä, ettei kenenkään tarvitse räjähtää itseriittoisuuteensa.

Lepoa ei saa väheksyä

Ilman lepoa ei jaksa kukaan.

– Työn ja levon vaihtelu on hyvä, meitä varten tehty. Jos koko arki muuttuu yhdeksi ja samaksi mössöksi, voimat ja elämän mielekkyys katoavat. Emme voi hyvin, ellemme välillä pysähdy ja rauhoita tahtia, Saunaluoma muistuttaa.

Turhaan ei siis Jumala kehota kymmenessä käskyssään pyhittämään lepopäivää.

– Pyhäpäivä antaa levon lisäksi mahdollisuuden pysähtyä tietoisesti Jumalan rakkauden ja hyvyyden sekä hänen Sanansa äärelle.

Luomiskertomuksen sanat ”tuli ilta ja tuli aamu” Saunaluoma näkee nykyään uudessa, entistä tärkeämmässä valossa.

Ei ole tarkoitus jaksaa rajattomasti.

Niihin liittyvään Jumalan viisauteen ja huolenpitoon hän havahtui ystävän lahjoittaman älysormuksen ansiosta.

– Olin jo aiemmin pohtinut sen hankkimista, koska ymmärsin nukkuvani liian vähän. Iltapainotteisessa työssäni nukkumaanmeno venähti usein yli keskiyön.

Samoihin aikoihin hän alkoi lukea entistä enemmän unen tarpeellisuudesta kertovia tutkimuksia ja niiden pohjalta tehtyjä artikkeleita.

– Nyt ymmärrän entistä syvemmin, että Luoja on luonut meidät käsittämättömän yksityiskohtaisesti. Yöllä ja unella on merkityksensä. Uni huoltaa aivojamme. Palaudumme päivän fyysisistä ja henkisistä rasituksista, ja energiavarastot täyttyvät.

– On viisasta nukkua riittävästi, jotta voi paremmin. Ei ole tarkoitus jaksaa rajattomasti.

Saa rukoilla ja luottaa

Kun jaksamisen, olemisen tai tekemisen rajat ovat tulleet vastaan, on lohduttavaa lukea Jeesuksesta, joka myös oli välillä väsynyt, nälkäinen ja itkuinen. Hän rukoili ennen ristinkuolemaansa Getsemanesssa kolme kertaa, että Isä ottaisi häneltä pois kärsimyksen maljan.

– Emme siis ole heikkoja tai surkuteltavan heikkoja uskossamme, kun tuskassamme rukoilemme yhä uudelleen saman asian puolesta, Saunaluoma toteaa.

– Jeesus myös luotti tulevansa kuulluksi. Hän suostui tarvitsemaan ja vastaanottamaan apua. Jumala vastasi, lohdutti, oli osallinen Poikansa kärsimykseen ja antoi voimaa.

Kirjailijat kannustavat jokaista tunnistamaan ja tunnustamaan rajallisuutensa. Saa sanoa rehellisesti ääneen: ”En osaa, tarvitsen apuasi.” ”En jaksa, olen aivan uupunut.” ”Minua pelottaa, en pysty tähän ilman tukeasi.” ”Jumala, anna anteeksi, auta tekemään oikein.”

Näin toimien voi päästä lähemmäs toista ihmistä ja Jumalaa.

– Ja kun Jumala hoitaa kipukohtiamme, hän kutsuu meidät mukaan tähän työhön, koska kunnioittaa meitä, luotujaan. Usein hän myös johdattaa meille avuksi toisia ihmisiä, Saunaluoma toteaa.

Entä mikä on kirjoittamisen aikana löytynyt helmi?

– Lahja! Se, että rajallisuutemme on lahja, molemmat toteavat yhtä aikaa.