”Tämä malli tuottaa ihmisille eniten tyytyväisyyttä” – teologi Suvi-Maria Saarelainen paljastaa, millainen rukoileminen tukee hyvinvointia

– Jos isä on pappi ja äiti terveydenhuollon opettaja, niin mitä tulee lapsesta? naurahtaa Itä-Suomen yliopistossa teologian ja hyvinvoinnin suhteita tutkiva apulaisprofessori Suvi-Maria Saarelainen viitaten omaan perhetaustaansa.

– Kyllähän minä tulen näihin hyvinvointiteologian kysymyksiin aika lailla pataan pudonneesta lähtökohdasta, hän myöntää hymyillen.

Hyvinvointiteologia on Itä-Suomen yliopiston uusi ja poikkeuksellisen ajankohtainen oppiaine, jota Suvi-Maria Saarelainen on rakentanut ja luotsannut vuodesta 2024 asti. Hyvinvointiteologiassa kiinnostus suuntautuu varsin laaja-alaisesti inhimillisen hyvinvoinnin yksilöllisiin ja yhteiskunnallisiin ulottuvuuksiin, merkityksellisenä koetun elämän kysymyksiin sekä myös erilaisista kriiseistä ja haasteista selviytymiseen – oli kyse sitten vaikka vakavasta sairastumisesta tai elämänmuutoksesta.

– Mikä tuo ihmiselle lohtua tai toivoa, mitkä ovat ne rakenteet siellä taustalla ja miten niitä tulisi yhteiskunnassa suunnitella tai muuttaa paremmiksi, jotta meidän olisi hyvä olla ja elää, Saarelainen kuvailee uutta tieteenalaa kiinnostavia laajempia kysymyksenasetteluja.

Samalla hän huomauttaa, ettei kiinnostus hyvinvointiin tarkoita hyvinvoivien ja etuoikeutettujen asettumista tutkimuksen keskiöön.

–  Hyvinvointihan kuuluu kaikille. Se on ihmisoikeus, Saarelainen korostaa.

– Hyvinvointiteologian eettinen perusta on siinä, että meillä kaikille on oikeus perusturvaan, hyvään elämään ja ylipäätään sellaiseen elämään, missä perustarpeet on täytetty.

Lähestymistavassa voidaan nähdä monia kiinnittymäkohtia esimerkiksi diakonian ajatusmaailmaan.

– Yhtä lailla hyvinvointiteologian keskiössä ovat kipeät ja unohdetut kokemukset, hiljaiset ja jotenkin syrjään työnnetyt, Saarelainen avaa.

– Tätä kautta halutaan yhteiskunnan kannalta ymmärtää, mistä tekijöistä rakentuu sellainen yhteisö, jossa yhdessä eläminen on mielekästä, turvallista ja merkityksellistä.

Suvi-Maria Saarelainen näkee hyvinvoinnin olevan keskeinen teema myös Raamatussa. ”Tiedän äitini opettaneen terveydenhuollossa, miten jo Vanhan testamentin puhtaussäännöt kertovat, miten pysyä terveenä kulttuurissa, jossa hygieniasta huolehtiminen oli aika vaikeata”

Aidosti ekumeeninen

Hyvinvointiteologian erottaa monista muista teologian oppiaineista muun muassa se, että tämä edustaa myös teologian sisällä lähtökohtaisesti poikkileikkaavaa näkökulmaa.

– Hyvinvointia voidaan tutkia oikeastaan kaikkien olemassa olevien teologisten oppiaineiden kautta, hän kertoo.

– Esimerkiksi eksegetiikan kautta voidaan tarkastella Raamatun näkökulmaa aiheeseen.  Systemaattisessa teologiassa voidaan katsoa hyvinvoinnin liitoksia erilaisiin kristillisiin opinkohtiin. Uskontotieteessä ja käytännöllisessä teologiassa on taas monia hyvinvoinnin uskonnollisia ulottuvuuksia, ja esimerkiksi elettyä uskontoa voidaan tutkia omilla tavoillaan.

Hyvinvoinnin näkökulma on jäänyt teologisessa tutkimuksessa yllättävän vähälle huomiolle.

Saarelaisen mukaan ensimmäiset hyvinvointiteologiaa muistuttavat kansainväliset nostot löytyvät juuri raamatuntutkimuksesta. Varhaista kiinnostusta on herättänyt esimerkiksi kärsimyksen ja hyvinvoinnin vuoropuhelu Jobin kertomuksessa.

– Kuitenkin se vähä mitä hyvinvointiteologiasta on aiemmin kirjoitettu, on sormilla laskettavissa. Hyvinvoinnin näkökulma on jäänyt teologisessa tutkimuksessa yllättävän vähälle huomiolle, Saarelainen toteaa.

Yllättävää tämä on muun muassa siitä syystä, että Itä-Suomen yliopistossa hyvinvointiteologiasta on nopeasti muodostunut paitsi teologisesti poikkileikkaava myös aidosti ekumeeninen oppiaine, joka onnistuu yhdistämään sekä läntisen että itäisen teologian koulutusohjelmat. Kuluvana syksynä hyvinvointiteologia hyväksyttiin myös uudeksi pääaineeksi.

Yhteiskunnallinen kysyntä

Teemana hyvinvointi kiinnostaa myös laajemmin yhteiskunnassa. Oppiaineena hyvinvointiteologian yhtenä tavoitteena onkin sen kiinnittyminen osaksi oman alan ulkopuolisia kuvioita monialaisessa ja poikkitieteellisessä hengessä. Saarelainen kertoo, että yhteistyötä tehdään tälläkin hetkellä muun muassa hoito- ja lääketieteen, eri yliopistojen, maanpuolustuksen ja sairaaloiden kanssa.

– Hyvinvointiteologiaa tehdään monessa eri kontekstissa. Tuoreimmat yhteistyöneuvottelukeskustelut on käyty pelastuslaitoksen kanssa, josta saimme heti kutsun saapua seuraamaan toimintaa traumatyöpajassa, hän paljastaa.

– Tässä ollaan juuri nyt jonkin todella jännittävän äärellä – tuntuu, että tämä kiinnostaa monia ammattikuntia ja osa-alueita, joille teologia on ennestään tuntematonta. Voisiko esimerkiksi poliisissakin olla kiinnostusta siihen, että katsottaisiin mitä on eksistentiaalisen hyvinvoinnin osaaminen ja tämän osaamisen tarve, Saarelainen pohtii.

Mutta mikä tarkemmin selittää uuden oppiaineen mahdollisuudet ylittää monia perinteisiä rajapintoja sekä liittää teologia kiinnostusta herättävänä osapuolena ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun?

Mitkä ovat ne arvot, jotka vaikuttavat vaikkapa selviytymiskokemukseen?

 

Saarelainen ajattelee, että hyvinvointiteologiasta tekee helposti omaksuttavan erityisesti puhe kaikkia meitä yhdistävistä eksistentiaalisista kysymyksistä, elämän merkityksellisyydestä ja ihmisten kokemasta tuen tarpeesta olemassaolon vaikeisiin ja haastaviin pohdintoihin – kysymykset siitä, mistä inhimilliset merkityksen lähteet ylipäätään rakentuvat ja miten näitä voidaan tukea elämän eri haastekohdissa.

– Teologia tähän rakentuu sitten mukaan alhaalta päin, ihmisen omasta kokemusmaailmasta käsin, Saarelainen selittää.

– Mitkä ovat ne arvot, jotka vaikuttavat vaikkapa selviytymiskokemukseen? Miten henkisyys ja hengellisyys siellä näyttäytyvät? Mistä ihmisen kokemus pyhästä rakentuu, ja mikä tässä on Jumalan tai korkeamman voiman rooli – tai onko sitä? Saarelainen luettelee.

Saarelainen kertoo yllättyneensä siitä, miten tärkeänä moni kokee esirukoilun haasteiden keskellä. ”Vaikka ihminen ei edes tietäisi mihin itse uskoo, niin moni kertoo saavansa paljon lohtua siitä tiedosta, että minun puolestani rukoillaan”

Yhdistävät kysymykset

Isossa kuvassa hyvinvointiteologia on siis lähtökohtaisesti kiinnostunut kaikenlaisten maailmankuvien sekä moninaisten uskontojen ja katsomusten kiinnittymisestä kokemuksiin hyvinvoinnista ja merkityksellisyydestä. Teologia ei käsitteenä rajaudu tarkoittamaan esimerkiksi yksinomaan kristillistä, kirkollista tai edes suoranaisesti hengellistä ajatus- ja uskomusmaailmaa.

– Meillä kattokäsite on nimenomaan eksistentiaalinen hyvinvointi, johon sisältyvät hengelliset ja uskonnolliset näkökulmat, mutta johon mahtuvat myös humanistisemmat merkityksen pohdinnat ja etsiminen, Saarelainen sanoittaa.

Kriisistä käynnistynyt merkityksen rakentamisen prosessi johtaa pohtimaan, mikä minun arvomaailmani nyt on.

Monesti esimerkiksi elämänmuutos tai kriisi herättävät ihmisissä pohdintoja, jotka aktivoivat eri maailmankuvia yhdistäviä kysymyksiä kaiken syvemmästä merkityksestä ja tarkoituksesta. Tämä saattaa myös eri tavoin ravistella jo omaksuttua maailmankatsomusta.

– Toinen saattaa huomata kyselevänsä: ”Uskonko minä johonkin?”, ja toinen: ”Mitä jos en uskokaan enää niin kuin ennen?” Kriisistä käynnistynyt merkityksen rakentamisen prosessi johtaa pohtimaan, mikä minun arvomaailmani nyt on, Saarelainen avaa.

Näiden elämän suurien kysymysten kanssa moni kaipaa myös eksistentiaalista tukea. Saarelainen ajattelee, että tämän tuen tarpeen tunnistamiseen ja siihen vastaamiseen tulisi nykyisissä palvelurakenteissa olla huomattavasti enemmän osaamista.

– Kun ihminen kysyy: ”Miksi näin tapahtui?”, se ei ole pyyntö ratkaisusta, vaan kutsu kohtaamiseen ja keskusteluun, hän ajattelee.

– Esimerkiksi hoitotyössä, oppilaitostyössä ja pelastuslaitoksen työssä olisi hyvä nähdä, että ihminen käy läpi jotakin tällaista, pään sisällä tapahtuu jotakin, ja tunnistaa, että ”ahaa, tämä on jo eksistentiaalinen aihe!”

Pyytävälle annetaan

Uskonnolliselle ihmiselle jumalausko voi olla monin tavoin omaa hyvinvointia tukeva asia.

– Kokemus siitä, että on jotakin suurempaa kuin minä itse, tuottaa ihmiselle suurta iloa ja merkityksellisyyttä, Saarelainen kertoo ja vertaa, että maallisemmissa yhteyksissä esimerkiksi ikäihmiselle saattaa samanlaisia kokemuksia tuottaa sen näkeminen, miten oman elämän perintö jatkuu lapsissa ja lapsenlapsissa.

Samalla hyvinvoinnin kannalta ei ole lainkaan yhdentekevää minkälaisesta jumalasuhteesta tai ylipäätään hengellisyydestä on kyse. Ymmärrettävästi vaikea suhde omaan hengellisyyteen tai esimerkiksi hengelliseen yhteisöön saattaa tehdä uskonnosta myös monenlaisten haasteiden ja eksistentiaalisen kivun lähteen.

Entä osaako tutkimus kertoa, minkälainen suhde Jumalaan voisi erityisesti tukea hyvinvointia? Saarelainen tarjoaa aikaisempien tutkimusten perusteella vastaukseksi kolme erilaista tapaa, miten rukoileva ihminen voi kriisin keskellä kääntyä Jumalan puoleen.

– Ensimmäinen tapa on se, että rukoilisin Jumalaa ratkaisemaan tämän kriisin eli tavallaan antaisin vaikeudet Jumalan kannettavaksi – ”Hoida Sinä tämä”, hän sanoittaa.

– Toinen vaihtoehto on rukoilla: ”Anna minulle voimaa, niin ratkaisen tämän itse.”

Hyvinvoinnin kannalta kumpikaan näistä tavoista ei ole niin tehokas kuin kolmas vaihtoehto eli niin sanottu yhteistyömalli. Tällöin ihminen voi kokea olevansa itse hallinnassa ja tehdä tilanteessa parhaansa, mutta tuntea samalla, että mitä tapahtuukaan, niin hän ei ole koettelemustensa kanssa yksin.

– ”Minulla on tämä kriisi. Ratkaistaan, Jumala, tämä yhdessä.” Tutkimusten mukaan tämä malli tuottaa keskimääräisesti ihmisille eniten tyytyväisyyttä ja turvaa, Saarelainen kertoo.

Erityisesti rukoilemisen yleisemmäksi ansioksi Saarelainen nostaa sen, että elämän haastekohdassa, esimerkiksi ihmisen menettäessä terveytensä, voi tämä lisätä hallinnan tunnetta hallitsemattomassa tilanteessa.

– Vaikka tilanne olisi se, että en voi oikeastaan tehdä yhtään mitään, niin ainakin voin rukoilla. Tämä voi tuoda turvaa ja tukea sekä tasapainottaa sitä haastehetkeä.

Hyvinvoinnin top 3

Entä mihin asioihin hyvinvointia etsivän ihmisen kannattaisi erityisesti kiinnittää omassa elämässään huomiota, uskonnollisesta vakaumuksesta tai maailmankatsomuksesta riippumatta?

Suvi-Maria Saarelainen kertoo, että tutkimusten mukaan merkityksellisen elämän tekijät ovat universaaleja ja hän tarjoaa hyvinvoinnin tueksi kolmen pääelementin top-listan.

– Ensimmäisenä tulevat ihmissuhteet, joissa on hyvä olla – saa kokea kuulumisen kokemusta, psykologista turvaa ja tulee hyväksytyksi sellaisena kuin on.

Lisäksi ihminen kaipaa kokemusta suunnasta ja tarkoituksesta – merkityslähteitä, jotka tarjoavat mahdollisuuksia toteuttaa itselle tärkeitä asioita. Näitä saattavat olla esimerkiksi työ, harrastukset tai opiskelu, jotka tarjoavat eteenpäin menemisen tunnetta.

– Näitä ei välttämättä edes huomaa, kun asiat ovat balanssissa, Saarelainen kertoo.

Kolmas tärkeä asia on terveys.

– Ei tarvitse olla kuin vähän selkä kipeä, niin yhtäkkiä kaikki alkaakin tökkiä vähän sieltä sun täältä, Saarelainen hymähtää.

– Tai sitten jos tuleekin jokin isompi terveyskriisi, niin siinä menee hetkellisesti kaikki pohdinnat uusiksi.

Saarelainen kuitenkin korostaa, että lopulta hyvinvointi ja merkityksellisyyden kokemus ovat aina yksilöllisiä. Ne muuttuvat elämänvaiheiden, tilanteiden ja kokemusten mukana.

– Siksi näitä ei voi määritellä yhdellä mallilla, vaan jokainen rakentaa omanlaisensa kokonaisuuden, Saarelainen sanoo.