Pääkirjoitus | Ole hiljaa

Minulle varsinainen vuodenvaihde on elokuussa. Silloin palataan lomilta, ja lasten koulut alkavat. Se on taitekohta, josta käännytään jälleen kohti arkea ja jotakin pitäisi saada taas aikaiseksi.

Mitkä ovat ne asiat, joihin tänä syksynä ja ensi keväänä tulisi kiinnittää huomiota? Maailmassa? Suomessa? Sanassa?

Olen saanut haastatella monia mielenkiintoisia ihmisiä, ja tätä kirjoittaessa minulle nousevat mieleen Ira Langen sanat: ”Pidän huolta siitä, että minulla on tilaa ja aikaa olla hiljaa joka päivä.” Lange lainasi Sanan numerossa 1/2025 ilmestyneessä haastattelussa 1600-luvulla elänyttä filosofi Blaise Pascalia, jonka mukaan ”Kaikki ihmiskunnan ongelmat johtuvat ihmisen kyvyttömyydestä istua hiljaa huoneessa itsekseen.”

Lange kertoi aloittavansa ja päättävänsä päivänsä hiljentymiseen ja rukoukseen. Se on varmasti hyvä tapa ja hyvin käytettyä aikaa.

Silti tällaisen loistavan tavan noudattaminen tuntuu vaikealta. Aamulla aika sujahtaa nopeasti aamupalaa tehdessä ja syödessä, koiraa lenkittäessä ja töitä aloittaessa. Miten siinä rauhoittuu?

Iltarukousta rukoillessa on usein jo puoliksi tajuton tai oikeasti odottaa, että pääsee hetkeksi kuuntelemaan äänikirjaa ennen nukahtamista.

Uskon vilpittömästi, että elämä muuttuisi, jos rukoilisi enemmän.

 

Uskon vilpittömästi, että elämä muuttuisi, jos rukoilisi enemmän. En ajattele, että Jumala erityisesti tarvitsee rukouksiamme, vaan että me itse tarvitsemme niitä. Ennen kaikkea rukous rakentaa yhteyttä Luojaamme. Toiseksi sillä on meille psykologinen merkitys, joka liittyy keskittymiseen ja rauhoittumiseen.

Raamatussa on useita kohtia, joissa Jeesus vetäytyy yksinäisyyteen rukoilemaan. Esimerkiksi Luukkaan evankeliumin luvussa viisi hän parantaa spitaalisen, minkä jälkeen Luukas kertoo: ”Jeesuksesta puhuttiin kuitenkin yhä laajemmalti, ja ihmisiä kokoontui sankoin joukoin kuulemaan häntä ja hakemaan parannusta tauteihinsa. Mutta hän vetäytyi jälleen autiolle seudulle rukoilemaan.”

Hiljaisuudessa syntyy todellinen yhteys Isään.

 

Hiljaisuudessa syntyy todellinen yhteys Isään. Hiljaisuus ei ollut Jeesukselle pelottavaa tai levotonta tyhjyyttä, vaan täyteyttä. Siellä hän sai voimaa, suuntaa ja rauhaa.

Me tarvitsemme samaa. Hiljentyminen ja rukous eivät ole tehokkaan elämän työkaluja, vaan elämän sydän. Rukouksessa meiltä ei vaadita mitään – hiljainen huokaus Jumalan puoleen riittää. ”Herra, ole tässä.”

Hiljaisuus ei myöskään ole todellisuuden pakenemista, vaan sen kohtaamista ja juurtumista. Kun ihminen hiljenee Jumalan edessä, hänen sisimpänsä alkaa hengittää.

Anna itsellesi arjen alkaessa lahja: hetki hiljaisuudessa ja rukouksessa, jossa on vain Jumala ja ihminen.