Pääkirjoitus | Aivomme suosivat ihmisten jaottelua hyviin ja pahoihin, ja se on vaarallista

Ihmismielellä on taipumus jaotella asioita erilaisiin laareihin. Tämä johtuu siitä, että emme pysty emmekä ehdi käsittelemään kaikkia mahdollisia kaikkiin asioihin liittyviä tosiseikkoja. Sen vuoksi aivomme tekevät nopeita synteesejä ja päätelmiä ja jaottelevat asioita: tuo kuuluu lintujen luokkaan, tuo puolestaan on urheiluauto, tuo pimeä kuja näyttää pelottavalta, tuo ihminen miellyttävälle, tuo jollain tapaa vieraalle.

Monet pelkomme, ennakkoluulomme ja jopa totena pitämämme asiat kumpuavat tästä aivojemme ominaisuudesta.

Nykyajan tiedonvälitys osaa käyttää hyväkseen tätä samaa ominaisuutta. Sosiaalisen median algoritmit eli ne matemaattiset mallit, jotka päättävät, mitä sisältöä meille milloinkin näytetään, voimistavat tätä ominaisuutta. Kuplaudumme.

Nuoren naisoletetun ajatellaan lähes automaattisesti ajattelevan eri tavalla kuin vanhempi setäoletettu.

Populistiset liikkeet käyttävät hyväkseen sitä, että mieluummin hyppäämme nopeasti päätelmiin kuin käytämme aikaa ja vaivaa jonkin asian selvittämiseen.

Myöskään kristillinen kenttä ei ole immuuni kahtiajaolle, joka aiheuttaa kitkaa niin yksilöiden kuin kirkkokuntienkin välille.

Eräs ongelma on siinä, että ollessasi jotakin mieltä asiasta A, sinun oletetaan olevan asiasta B samaa mieltä kuin ne, jotka kanssasi samaa mieltä asiasta A. Jos vaikkapa olet vannoutunut jääkiekkofani, olet myös makkaramukien ja muun liharuoan ystävä. Tai jos olet vannoutunut vegaani, sinun saatetaan ajatella karttelevan polttomoottoriautolla ajamista.

Ja mikä vielä omituisempaa, pelkkien ulkoisten tekijöiden perusteella tehdään melko pitkällekin meneviä johtopäätöksiä. Nuoren naisoletetun ajatellaan lähes automaattisesti ajattelevan eri tavalla kuin vanhempi setäoletettu.

Vaarallisimmillaan jaottelemme toisiamme hyviin ja pahoihin ja teemme tämän päätelmän jonkin pikkuseikan, yksittäisen mielipiteen tai ulkonäön perusteella.

Kuten aiemmin toin esiin, tämä on ihmiselle luonnollista. Aivomme lajittelevat asioita kuin ammattijärjestelijä, sillä näin ajatuksemme eivät puuroudu ja elämä on helpompaa. Voidaan myös ajatella, että muinoin nopea lajittelu vaarattomiin ja vaarallisiin asioihin on auttanut selviytymään petojen ja kenties vihamielisten naapuriheimojen kanssa.

Vaarallisimmillaan jaottelemme toisiamme hyviin ja pahoihin ja teemme tämän päätelmän jonkin pikkuseikan, yksittäisen mielipiteen tai ulkonäön perusteella.

Onkin tärkeää, että tiedostamme ennakkoluuloisuutemme.

Mutta tärkeää on myös se, että muistamme, keitä olemme. Me, siis kaikki ihmiset, olemme Jumalan luomia. Hän loi meidät omaksi kuvakseen.

Vaikka joku siis ajattelisi eri tavoin kuin sinä tai minä, olisi eri näköinen, tai hänellä olisi erilaiset arvot kuin sinulla tai minulla, hänkin on Jumalan kuva.