Mystikot | Mestari Eckhart: ”Mikäli Jeesuksen halutaan kuulla puhuvan sielussa, sielun on oltava tyhjä ja kaikkien äänten on vaiettava”

Mestari Eckhart (n. 1260–1327/1328) oli Saksassa syntynyt ja Pariisin yliopistossa koulutettu sekä siellä opettanut dominikaanisaarnaaja. Nimi ”Mestari” viittaa ennen kaikkea Eckhartin korkeaan yliopisto-oppineisuuteen. Häntä pidetään yhtenä aikansa etevimmistä ajattelijoista sekä vaikutusvaltaisimmista kristityistä mystikoista, jonka omaleimaisiin näkemyksiin ovat puheissaan viitanneet niin eri paavit kuin esimerkiksi Dalai-lama.

Eckhartin on luonnehdittu olleen uskonnollinen nero, intellektuaalinen hurjapää sekä ”syvimpiä ja universaalimpia henkiä, mitä Saksa on synnyttänyt”. Omana aikanaan Mestarin monin tavoin radikaali ajattelu, runollinen ilmaisu ja metafyysisen ajattelun älyllisyys johtivat kuitenkin harhaoppisuustutkintaan, jonka yhteydessä Eckhart itse korosti toimineensa aina kirkon uskollisena palvelijana.

Vuonna 1329 paavi Johannes XXII tuomitsi 28 Eckhartin kirjoituksissa esiintynyttä kohtaa kerettiläisiksi. Eckhart itse oli ehtinyt menehtyä noin vuosi aiemmin. Nykyään tuomion on katsottu perustuneen pitkälti Mestarin sanojen väärintulkinnalle.

Gert Weberin teos ”Jumalan syntymä ihmisen sielussa” on aiheensa puolesta saanut inspiraationsa Mestari Eckhartin filosofiasta.

Sielun perusta

Mestari Eckhartin mystiikan teologian keskeinen käsite on saksan ilmaus Grunt, joka viittaa maahan, maaperään, perustaan, pohjaan tai syvyyteen. Eckhartin opetuksessa käsitettä on mahdoton kääntää selvästi yhdellä termillä.

Eckhartin ajattelussa Grunt oli jotakin mikä erottamattomalla tavalla yhdisti Jumalan ja ihmisen toisiinsa. Grunt oli ihmisen ydin, sielun perusta, jonka voidaan tulkita olevan syvin totuus siitä, kuka tai mikä ihminen todellisuudessa on. Ihmisen ”tosiminän” löytäminen tarkoitti häiritsemätöntä yhteyttä tähän ”perustaan”, jonka Eckhart tulkitsi edustavan ei-luotua, ikuista ja yliajallista kipinää, ”jota aika ja tila eivät ole milloinkaan koskettaneet.”

Sielun perustan Eckhart tulkitsi olevan samalla yhtä tai sisäkkäin Jumalan ytimen kanssa.

”Jumalan perusta on minun perustani, ja minun perustani Jumalan perusta”, hänen kerrotaan saarnanneen.

Jumalan hän tulkitsi täten olevan lähtökohtaisesti lähempänä ihmisen sielua kuin ihminen itse. Näkökulma selittyy Eckhartin luomiskäsityksestä käsin.

Jumala kiehuu ja kuohuu

Eckhart tulkitsi Jumalan olevan perusolemukseltaan ykseyttä, joka luomisessa pulppuaa tai ryöppyää – ”ylikiehuu” – itsensä yli. Jumaluuden ytimen muodostava ykseys kiehuu ja kuohuu ulospäin näyttäytyväksi Kolminaisuudeksi ja pulppuaa lopulta oman jumalallisen luontonsa ulkopuolelle muodostaen näkyvän todellisuuden.

Kaiken luodun oleminen oli Eckhartille seurausta ja riippuvaista tästä jumalallisen ulospurkautumisesta.

”Jos Jumala vetäisi omansa takaisin itseensä, kaikista luoduista tulisi ei-mitään”, hän selitti tavalla, jossa moni tutkija on nähnyt yhtäläisyyksiä myös hindulaisuuden periaatteiden kanssa.

Toisin sanoen, luodun olemassaolo tapahtuu väistämättä Jumalassa, osana Jumalan itsensä sisäistä emanaatiota. Tästä näkökulmasta Jumalan itsensä olemassaolo on niin toisenlaista, että esimerkiksi kysymys: ”Onko Jumala olemassa?”, menettää mielekkyytensä.

Ihmisen sisällään kantaman jumalallisen kipinän Eckhart tulkitsi tästä näkökulmasta olevan samaa olemusta kaikkea luotua edeltävän luomattoman ykseyden kanssa. Ihmisen jaloimmaksi pyrkimykseksi asettui päästä irti kaikesta siitä, mikä ajallisuudessa esti häntä kääntymästä kohti tätä sisällään kytevää ikuista jumaluuden ydinmaata.

Jaakko Heinimäki sanoittaa Eckhartin kokeneen ihmisolennon kutsumuksena olevan ”palata takaisin siihen jumalalliseen elämään, jota Kolmiyhteinen Jumala on aina elänyt”. Käytännössä tämä tarkoitti luodun todellisuuden osana rakennetusta itseydestä tyhjentymistä, omanlaistaan ego-kuolemaa.

”Kaikkien äänten on vaiettava”

Kuten mystiikan perinteessä laajemmin, Eckhartin mystiikassa keskeiseksi tavoitteeksi asettuu ”valeminän” riisuminen. Tarkoituksena oli saavuttaa hengellisesti ”neitseellinen tila” luopumalla kaikista käsityksistä, mielikuvista, ajatuspinttymistä, menetelmistä ja tottumuksista, jotka estävät ihmistä tuntemasta totuutta itsestään. Ei ihme, että 1900-luvulla itämaista ajattelua lännessä popularisoinut D. T. Suzuki (1870–1966) näki Eckhartissa ”zen-kristityn”.

 ”Mikäli Jeesuksen halutaan kuulla puhuvan sielussa, sielun on oltava tyhjä ja kaikkien äänten on vaiettava”, Eckhart opetti.

Jeesuksen esimerkkiä seuraten, ihmisen sisäinen temppeli tuli raivata tyhjäksi kaikista Jumalan kanssa kilpailevista kaupustelijoista.

”Mikäli Jeesuksen halutaan kuulla puhuvan sielussa, sielun on oltava tyhjä ja kaikkien äänten on vaiettava”, Eckhart opetti.

Vaikka hän itse käytti paljon aikaa Jumalan olemuksen teoretisoimiseen, opetti Eckhart vapautumaan myös kaikista jumaluutta koskevista ennakkokäsityksistä ja kuvista.

”Me emme voi tyytyä ajateltuun Jumalaan, sillä kun ajatus katoaa, myös Jumala katoaa”, hän toistaa eri sanoin useissa puheissaan ja saarnoissaan.

Sisäinen seimi

Eckhart neuvoi ihmistä valmistamaan sielunsa puhtaaksi seimeksi, johon Jeesus-lapsi pääsee syntymään luomattomassa ykseydessä joka päivä ja Jumala astumaan ihmisen sisäisyyteen.

”Sielu ei pelkästään ole Jumalan luona, eikä Jumala sielun luona sen kaltaisena, vaan Jumala on sielussa ja Isä synnyttää Poikansa sielussa samalla tavalla kuin hän synnyttää hänet ikuisuudessa”, Eckhart saarnasi.

Tavoitteena ei toisin sanoen ollut niinkään löytää Jumala kuin saada itsensä pois tieltä, jättäytymään jumalallisen toiminnan kohteeksi.

Jaakko Heinimäki kiteyttää Eckhartin saarnojen alleviivaavan lopulta perusvakaumusta siitä, ”että ylhäisen yksinäisyytensä läpi murtautunut ja yli kiehunut, ulos virrannut ja lihaksi tullut Jumalan Sana on konkreettisesti läsnä tässä ja nyt” – ilman ihmisen minkäänlaisia omia ansioita tai tekoja.

Lähteet: Maiju Lehmijoki-Gardner: Kristillinen mystiikka. Läntinen perinne antiikista uudelle ajalle (Kirjapaja 2007); Mestari Eckhart: Sielun syvyys (Basam Books 2009); Pauli Annala & Kai Pihlajamaa: Mestari Eckhartin joulu. Neljä joulusaarnaa (Studium Catholicum 2023).