1100-luvulla eli nunna, joka ei kumarrellut keisareita eikä paavia – tällainen mystikko oli Hildegard Bingeniläinen

Sydänkeskiaika (1000–1300) oli väestönkasvun ja kulttuurisen kehittymisen aikaa Euroopassa. Kaupungistumisen otti harppauksen ja kaupankäynti vilkastui.  Kristinusko ja kirkollinen valta kasvoivat ja eri puolilta Eurooppaa lähdettiin ristinretkille.

Saksalainen nunna, abbedissa ja yhteiskunnallinen keskustelija Hildegard Bingeniläinen ei ollut ajastaan vaikuttunut, vaan hänen mielestään meneillään oleva aikakausi oli aivan sairas. Itsekeskeisyys oli myrkyttänyt ihmisten mielet, ja he olivat kadottaneet elämäntarkoituksensa.

Päivi Setälä kertoo kirjassaan Keskiajan naiset (Otava, 1996) värikkäästi Bingeniläisen elämästä.

Oppinut nunna

Hildegard Bingeniläinen syntyi Reininmaalla Bermersheimin aatelisperheeseen. Lapsikatraan nuorin lähetettiin kahdeksanvuotiaana Disibodenbergin benediktiiniläisluostariin, koska hän oli osoittanut uskonnollista ja akateemista taipumusta.

Nuori nainen perehtyi teologian lisäksi filosofiaan, luonnontieteisiin, musiikkiin ja lääketieteeseen. Hänen voi sanoa olla huomattavan oppinut, vaikka hän sitä itse vähätteli. Tutkijat ovat selittäneet, että sanomalla näin hän sai uskottavuutta väitteelle, että kaikki hänen kirjoituksensa ja sävellyksensä olivat peräisin Jumalasta, mikä antoi hänelle pohjaa puhua aikana, jolloin harva nainen sai ääntään kuuluviin.

Bingeniläinen näki näkyjä lapsesta asti. Näyt tulivat hänelle fyysisinä kuvina, jotka hän sitten kirjasi itselleen ylös runollisin kuvauksin. Tutkijoiden mukaan hänen ilmestyksensä olivat samantapaisia kuin muillakin mystikoilla, mutta hän ei vaipunut ekstaasiin niin kuin monet muut.

Häneltä hakivat neuvoa niin silmäätekevät kuin taviksetkin.

Hänen tunnetuin teoksensa Scivias (Tunne tiet) käsittelee näitä ilmestyksiä. Bingeniläisen maine kasvoi kirjan myötä ja paavi Eugenius III asetti komission tutkimaan hänen kirjoituksiaan. Kun ne tunnustettiin aidoiksi, Hildegardista tuli aikansa julkkis. Häneltä hakivat neuvoa niin silmäätekevät kuin taviksetkin.

Samoihin aikoihin nunnat valitsivat 38-vuotiaan Hildegardin yksimielisesti Disibodenbergin sisaryhteisönsä opettajaksi, magistraksi. Myöhemmin hän siirtyi sieltä omaan nunnaluostariin Rubertsbergiin, jonne hyväksyi nunniksi vain ylhäisaatelisia naisia. Hän ei halunnut muuttaa Luojan luomaa sosiaalista hierarkiaa.

Huutia miehille

Paavin aidoksi profeetaksi tunnustama Bingeniläinen matkusti laajasti ympäri synnyinmaataan. Hän saarnasi, vieraili luostareissa ja neuvoi kysyjiä teologisissa ja moraalisissa ongelmissa.

Profeetalliseen tapaan antoi huutia moneen suuntaan. Papistolle hän antoi kurinpalautusta jumalattomasta elämästä ja tuomitsi ankarasti erilaiset harhaopit. Miehet saivat sapiskaa noin ylipäätään. Hildegardin mielestä voimakkaat ja viisaat miehet olivat kadonneet ja jäljelle oli jäänyt vain velttoja vätyksiä.

Papistolle hän antoi kurinpalautusta jumalattomasta elämästä ja tuomitsi ankarasti erilaiset harhaopit.

Mutta ei hän naisiakaan kiitellyt. Naiset olivat hänen mukaansa alempiarvoisia, heikompia ja pehmeämpiä kuin miehet. He myös sortuivat kovin helposti kaikenlaisiin kiusauksiin. Tämän yleisen tahdonlujuuden puutteen vuoksi naisten kohtalona oli olla miestensä alamaisia.

Toisaalta hänen kirjoituksissaan naiset olivat vahvoja ja aktiivisia. Hän myös poikkeuksellisesti näki Pyhän Hengen feminiinisten käsitteiden kautta, vaikka noudattikin perinteitä käyttäessään Jumalasta maskuliinisia nimityksiä.

Ehkä näiden syiden takia naisliike on ottanut Bingeniläisen omaksi pyhimyksekseen.

Lääkitsijä ja parantaja

Hildegard tunnettiin parantajankyvyistään, ja häntä pidettiin ihmeidentekijänä. Hänen hoitokeinonsa olivat oman aikansa uskomuksia. Hoitoina käytettiin esimerkiksi tinktuuroita, yrttejä ja jalokiviä, mutta myös lepoa, terveellistä ruokavaliota ja hygieniaa. Hän kehotti esimerkiksi kiehauttamaan veden, jos sen laatu epäilytti.

Hänen ansiostaan tunnemme keskiajan kansanlääkintää. Luonnontieteellisessä teoksessaan Physica hän luetteli 300 lääkekasvia, joita voitiin käyttää erilaisiin vaivoihin.

Hildegardin kirjallinen perintönsä on uskomattoman laaja. Jumalallisten ilmestysten ja lääkintää käsittävien aiheiden lisäksi hän kirjoitti kosmologiaa ja luonnontieteitä käsitteleviä teoksia. Vielä 75-vuotiaana häneltä julkaistiin viimeinen näkyjä käsitellyt Liber Divinorum operum (1173).

Arvostettu, yläluokkaan kuulunut abbedissa nautti harvinaista arvostusta.

Kirjalliseen jäämistöön luetaan myös abbedissan laaja kirjeenvaihto. Hänen kirjekokoelmastaan on löydetty kirjeitä aikansa mahtimiehiltä, kuten Englannin kuningas Henrik II:lta, Bernhard Clairvauxlaiselta ja useilta paaveilta.

Kirjeissä tutkijat ovat kuvanneet Bingeniläisen ääntä arvovaltaiseksi, kun hän puhutteli paaveja ja keisareita vertaisinaan. Kiinnostavaa oli, että kirjeet henkivät tasa-arvoa, eikä niistä välity minkäänlaista naisvihaa. Arvostettu, yläluokkaan kuulunut abbedissa nautti harvinaista arvostusta.

Hildegard Bingeniläinen kuoli rauhallisesti 81-vuotiaana. Hänen pyhäinjäännöslippaansa löytyy Eibingenin Pyhän Hildegardin ja Johannes Kastajan kirkon alttarilta. Vuonna 2012 paavi Benedictus XVI julisti vihdoin Hildegardin virallisesti pyhimykseksi.

Lähteet:
Setälä, P. (1996). Keskiajan nainen. Otava.
Bingeniläinen, H. (1997). Hengähdä minussa. Kirjapaja. (Anna-Maija Raittilan esipuhe).