Pääkirjoitus | Kieli ja yhteiskunta ovat muuttuneet, mutta edelleen jokainen tarvitsee anteeksiantoa ja rakkautta

Vuoden 1945 lopulla ja vuoden 1946 ensimmäisissä numerossa Sana kertoi muun muassa siitä, miten Albert Einstein oli alkanut ”ehdoitta ylistää sitä, mitä ennen halveksi” viitaten kirkkoon.

Toinen uutinen kertoo kansakoulun opettajasta, joka oli kertonut vastustavansa herätystä ja kuitenkin herännyt, kolmas siitä, miten aika on pinnallinen ja miesten moraali kaipaa kohentamista.

Entä meidän aikamme? Sosiaalisine medioineen, kilpailuineen siitä, kuka uhriutuu nopeimmin ja syvimmin ja kuka saa julkisuuden tilan haltuunsa, meidän aikamme vaikuttaa myös hyvin pinnalliselta.

Moraalista ei nykyään juuri puhuta. 1940-luvun Sanassa siitä puhuttiin paljon, aiheina olivat esimerkiksi alkoholin käyttö, tanssit ja yleisesti sellainen, mitä ei pidetty sopivana käytöksenä kristitylle. Ajat muuttuvat, kuten ne aina tekevät. Se mitä kristityltä tänä päivänä odotetaan, poikkeaa varmasti melkoisesti siitä, mitä 80 vuotta sitten odotettiin. Tämä ei välttämättä ole huono asia.

Se kuitenkin pitää paikkansa, mitä Sosialidemokraattisen työläisnaisliiton sihteeri, kansanedustaja Marita Salmela-Järvinen sanoo Sanan haastattelussa vuoden 1946 numerossa 4: ”Nyt olisi etsittävä todellisia elämänarvoja!”

Vaikka ajat muuttuvat ja moraaliset käsityksetkin niiden mukana, kristinuskon mukanaan kantamat syvimmät arvot pysyvät samoina.

Vaikka ajat muuttuvat ja moraaliset käsityksetkin niiden mukana, kristinuskon mukanaan kantamat syvimmät arvot pysyvät samoina. Niiden perusta on luomistyössä, siinä, että me kaikki olemme Jumalan lapsia. Jos tämän asian muistaa toista ihmistä tai muuta elollista katsoessaan, päässee jo pitkälle.

Salmela-Järvinen oli muun muassa perustamassa ensikoteja, joihin nainen saattoi mennä ennen synnytystä ja asua puoli vuotta synnytyksen jälkeen. Hän kiinnitti haastattelussa huomiota siihen, että monet miehet solmivat tilapäisiä suhteita, joiden jälkeen eivät jääneet kantamaan vastuuta lapsistaan. ”Parannusta olisi saatava aikaan – ei missään nimessä siten, että naisen moraali laskettaisiin miehen tasolle, vaan että miehen moraalinen taso olisi saatava nousemaan”, hän kommentoi. Mahtoiko olla esikaikuja muutama vuosi sitten nähdystä ja tervetulleestakin Me too -liikehdinnästä.

Toinen maailmansota oli jättänyt kauhistuttavat jälkensä ihmisiin. Kuuluisa fyysikko Albert Einstein kehui Sanan siteeraamassa, alun perin The Church Times -lehdessä julkaistussa uutisessa Saksan kirkkoa Hitlerin vastustamisesta. Hän kertoi pettyneensä yliopistoon ja tiedotusvälineisiin, jotka ylevistä periaatteistaan huolimatta olivat taipuneet sortovallan edessä. ”Vain kirkko seisoi järkkymättömänä Hitlerin yrittäessä saada totuutta vaikenemaan.”

Totuus ei ole näin mustavalkoinen, mutta pitää paikkansa, että Saksassa oli useita luterilaisia ryhmiä, jotka vastustivat natseja. Maineikkain niistä oli Tunnustuskirkko, jonka perustajajäsen, pastori Dietrich Bonhoeffer teloitettiin keskitysleirillä. Myös katolisen kirkon piirissä vastustettiin natseja.

Vaikka kristinuskossa on kyse suhteesta Jumalaan, tuo suhde ei voi olla vaikuttamatta meidän suhteeseemme ja suhtautumiseemme toisiin ihmisiin ja sitä kautta koko yhteiskuntaan. Se, mitä Einstein ja Salmela-Järvinen tunnistivat omassa ajassaan ja mistä he puhuivat, on tiukasti sidoksissa uskon ytimeen: siihen, että Jeesus rakastaa meistä jokaista riippumatta siitä, millaisia me olemme.

Sana haluaa yhä olla siltojen rakentaja ja löytää tiensä myös sellaisten käsiin, jotka eivät miellä itseään kristityiksi.

Vuoden 1946 aluksi Sana veti linjaa: ”Sanalla on tärkeä ja ajankohtainen tehtävänsä kristillisten lehtien rintamassa […] Emme tahdo kilpailla aikaisempien kristillisten julkaisujen kanssa, olemme löytäneet oman linjamme: herätyksen, ja oman kohteemme: kansan, siitä erikoisesti muistaen työväestön ja hartaasti etsien tietä myös ei-kristillisiin piireihin.”

Vaikka kieli ja suomalainen yhteiskunta ovat muuttuneet 80 vuoden takaisesta, olennainen on pysynyt ennallaan. Sana haluaa yhä olla siltojen rakentaja ja löytää tiensä myös sellaisten käsiin, jotka eivät miellä itseään kristityiksi.

Jeesus käveli täällä meidän joukossamme 2 000 vuotta sitten, ja siihenkin nähden olennainen on pysynyt ennallaan. Me tarvitsemme anteeksiantoa ja rakkautta. Ne muuttavat paitsi yksilöitä, myös maailmaa.