KIRJOITTAJA

Kaisa Hako

toimitus@sana.fi

KUVAT

Minna Raitavuo

Jaa artikkeli

Hyvä elämä | 21.06.2023 | 12/2023

Yhteys luontoon heijastaa yhteyttä Jumalaan

Suhteemme luontoon yltää solutasolta hengellisiin syvyyksiin asti. Elämme tästä yhteydestä, mutta olemme myös vahingoittaneet sitä pahoin. Oppisimmeko uudelleen kielen, jota Jeesus ja mystikot puhuivat?

Kun hengität, olet osa ihmeellistä yhteyttä, joka yltää solutasolta koko luomakunnan sykleihin, aina hengellisiin syvyyksiin asti. Hengityksessä ovat läsnä samankaltaiset viisaat kiertokulut ja uudistuminen kuin koko kosmoksessa. Suhde, joka meillä on luomakuntaan, on hengityksenkaltainen, kuten ekoteologi Pauliina Kainulainen kirjoittaa luontomietiskelykirjassaan Metsämaja (Kirjapaja 2023).

Hengitys, henki. Yhteyttäminen, yhteys. Sanojen yhteiset juuret puhuvat siitä, että ihminen on kehon ja mielen kokonaisuus ja sellaisena saumattomasti luomakuntaan kuuluva. Raamatun luomiskertomus kertoo sen myyttisellä tasolla. Ihminen, muotoiltu samasta maan tomusta kuin muukin luomakunta, saa Jumalan puhaltaman hengen.

– Koko ihminen on yhteyteen ja vuorovaikutukseen suuntautunut, kuvailee Raision seurakunnan ympäristöasiantuntija ja Godfulness-luontohengellisyysmetodin kehittäjä Hannele Siltala.

Luonnon syvätaso on hengellinen

Kuvittele käveleväsi mäntymetsässä, jonka runkojen lomasta siivilöityy auringon valo. Metsässä hengitystiheytesi, sykkeesi, verenpaineesi ja stressihormonitasosi alkavat tasaantua. Eikä siinä vielä kaikki: mäntyjen haihduttamien aromaattisten öljyjen hengittäminen kohottaa mielialaasi ja lisää immuunipuolustuksesi aktiivisuutta.

Ihminen on viritetty vastaanottamaan kaikkea sitä hyvää, mitä luomakunnalla on tarjottavana. Antimia ovat niin terveys, ruoka, valo, lämpö ja suoja kuin myös rauhoittuminen, aistinautinnot, kiitollisuus ja mielihyvä.

Yhteys luontoon voi antaa kosketuksen ulottuvuuteen, jota Pauliina Kainulainen kuvaa Olemisen syvimmäksi lähteeksi, Jumalaksi. Luomakunta ja sen ihmeet voivat kutsua Luojan läheisyyteen niitäkin, joille uskonnolliset traditiot ovat jääneet vieraiksi.

Kainulainen on monissa teoksissaan kirjoittanut itämerensuomalaisten kansojen ”syväkerrostumasta”, joka on meissä suomalaisissakin vielä elossa. Tästä kertovat esimerkiksi onnentunteemme sienimetsässä tai veden äärellä. Kriisit, kuten korona-aika, voivat nostaa tämän osan meissä pintaan. Huomaamme, miten luonto lääkitsee rauhattomuuttamme ja voimme ehkä aavistaa jotakin myös sen hengellisestä, rituaalisesta syvätasosta.

Ihmisen luontoyhteys on silti ristiriidan varjostama.

Kainulainen kuvailee kirjassaan, miten hän taannoin kulki mökkimaisemissa katsomaan tuttua suota. Näkymä oli kuitenkin nyt perin pohjin muuttunut. Metsä suon ympäriltä oli hakattu pois.

Kyyneleet silmissään hän kokosi syliinsä hakkuujätteitä. Hän muotoili niistä maahan kehän ja istuutui mättäälle kehän keskelle. Kyynelten majaksi nimeämässään kehässä hän kuunteli tuulta, nuuhki suon tuoksua ja koetti hyväksyä tapahtuneen, joka osaltaan heijasteli suurempaa kehityskulkua.

Pauliina Kainulainen kumartuu hymyilevänä katsomaan kädessään pitelemiä kulleroita

Pauliina Kainulainen on kontiolahtelainen ekoteologi, tutkija ja kirjailija, joka työskentelee pappina Liperin seurakunnassa. Kirjoissaan hän on tutkinut erityisesti itämerensuomalaista maailmanymmärrystä ja sen suhdetta kristilliseen mystiikkaan.

 

Luontokriisi syntiinlankeemuksen olotilana

Maailma, sekä maa että ilma, ovat huolestuttavan muutoksen kourissa. Kiihtyvä ilmastonmuutos ja lajien kato ovat seurausta siitä, että ihmisen käsitys asemastaan luomakunnassa on nyrjähtänyt. Luontoa hyödynnetään nyt niin rankasti, että sen korvaamattomat mekanismit uhkaavat tuhoutua. Tämä kaikki kertoo ihmisen syvästä ristiriidasta, jota Hannele Siltala kuvailee syntiinlankeemuksen olotilaksi.

– Syntiinlankeemus on sitä, että yhteys ihmisen, Jumalan ja koko luomakunnan välillä on mennyt rikki. Se näkyy myös ympäristöongelmina, hän sanoo.

Perustava ymmärrys luonnon merkityksestä on hiipunut. Luonnon ohella kulutamme loppuun myös itseämme. Aivojamme myllertää tajuntateollisuus, joka on suunniteltu nappaamaan huomiomme ja aikamme. Merkitysten nälässä kulutamme yhä lisää, mutta emme tule kylläisiksi. Suhteemme luomakuntaan on kovin toisenlainen verrattuna saamelaisten ja muiden alkuperäiskansojen luontoa kunnioittavaan rinnakkaiseloon, jossa ihanteena on ottaa vain se, mitä kohtuudella tarvitaan.

Pelastuksen näkyjä Kyynelten majassa

Suon laidassa, Kyynelten majassa, Pauliina Kainulainen ajatteli pitkään jatkunutta kamppailuaan metsien puolesta. ”Tunnen itseni kädettömäksi ja voimattomaksi. Pyydän näkyä”, hän kirjoittaa.

Samassa hän huomasi vieressään pienen pihlajan, joka juuri aukoi suppuisia lehtiään. Ne muistuttivat ylöspäin avautuvia kämmeniä, ikiaikaista rukousasentoa.

Ristiriidan sävyttämässä olotilassakin on mahdollista tunnistaa luomakunnassa jumalayhteyden ulottuvuudet, sen syvimmät lähteet, ja ammentaa niistä toivoa.

Kristillisessä traditiossa ovat ajoittain vallinneet ihmispainotteiset tulkinnat ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Kainulaisen ja Siltalan mukaan Raamatun lehdiltä avautuu kuitenkin kokonaisvaltainen näkymä luontoyhteyteen sekä pelastukseen, joka koskee koko kosmosta, ei vain ihmistä. Luoja katsoo rakastaen kaikkea, mitä Hän on tehnyt. Evankeliumi, joka pitää sisällään huolenpidon ja kunnioituksen näkökulman, kuuluu kaikille luoduille. Varhainen kristillinen traditio tunnisti tämän, mutta sittemmin pelastuskäsitys supistui kovin ihmiskeskeiseksi.

Raamatun janoinen peura ja kohtuuden ihanne

Raamatun sivuilla ihminen on koko kehollaan ja kaikin aistein osa luomakuntaa ja kasvotusten sen voimien kanssa. Luoja puhuu ihmiselle luonnon välityksellä. Setrit humisevat. Peura etsii janoissaan puroa. Psalmien kirjoittajat saavat voimaa aamuruskosta, vihreistä niityistä ja tähtitaivaista. Myös ihmisen luonnolle aiheuttama kurjuus tunnistetaan jo Vanhassa testamentissa.

”Kuinka kauan täytyy maan riutua, laidunten ruohon kuivettua? Villieläimet ja linnutkin katoavat ihmisen pahuuden tähden”, suree profeetta Jeremia.

Hannele Siltalan mukaan kohtuus on Raamatussa johdonmukaisen tärkeä arvo, joka sopii kestävän elämäntavan ohjenuoraksi. Ohjaamillaan luontopolkukierroksilla hän on havainnollistanut kohtuuden käsitettä suklaalevyn avulla.

– Kun laitan suklaan kiertämään, pyydän jokaista ottamaan siitä sen verran, että muutkin saavat. Yleensä takaisin tulee aina iso siivu”, hän sanoo.

Uudessa Testamentissa Jeesus vetäytyy usein rukoilemaan ja keräämään voimia luonnon rauhaan. Pauliina Kainulainen on pannut merkille, miten Jeesuksen opetukset ja elämä ovat tulvillaan ”maan kieltä”. Siinä Henki vertautuu tuuleen, pyhä huolettomuus taivaan lintuihin ja taivaan valtakunnan salaisuus pieneen siemeneen.

 

Maan kieli on ennen muuta riittien kieltä, hiljaisuutta ja kehollista toimintaa.

 

Kainulaisen mukaan maan kieli on myös sanatonta kommunikaatiota, jossa ihminen on vuoropuhelussa luonnon ja sen myötä Luojansa kanssa. ”Maan kieli on ennen muuta riittien kieltä, hiljaisuutta ja kehollista toimintaa”, hän kirjoittaa.

Monet kristinuskon mystikot, kuten keskiajalla elänyt Mestari Eckhartiksi kutsuttu mystikko, ovat sisäistäneet kokonaisvaltaisen luontoymmärryksen.

– Mestari Eckhartin ’silleen jättämisen’ taito on kaunis, merkityksellinen ja myös hengellinen ohje. Olisi tärkeää oppia jättämään luonto useammin ’silleen’ eikä puuttua sen viisaaseen monimuotoisuuteen, Kainulainen sanoo.

Hän itse on kotipuutarhassaan Kontiolahdella harjoittanut tätä vapauttavaa riittiä, jota voi myös kutsua villiinnyttämiseksi. Sen seurauksena puutarhassa kukoistavat koiranputket, ketunleivät, kielot, metsämansikat ja villivadelmat.

– Toteutan itämerensuomalaista luontoani, joka ei kaipaa viivasuoria kukkapenkkirivejä. Rajat saavat olla huokoisia.

Syväuomat ja syklien viisaus

Kotoperäinen itämerensuomalainen ymmärrys luonnon pyhyydestä ja syvä kristillinen traditio yhdistyvät Kainulaisen ajattelussa vaivatta.

– Koen, että nämä kaksi syväuomaa vahvistavat toisiaan. Kyllä kristittykin voi ajatella, että luonto on pyhä. Se ei ole panteismia, vaan panenteismia, jonka mukaan Jumala on läsnä luonnossa, mutta myös sen tuolla puolen.

Kotoperäisyyden tärkeää antia ovat väljän elämänmuodon viisaus, kohtuullisuuden periaate ja syklisyyden taju, joita ei länsimaisessa modernissa yhteiskunnassa aina oikein ymmärretä.

– Syklien ymmärtäminen olisi tärkeää: kuulostella ja kunnioittaa niin veden kiertokulun kuin vaikkapa naisen ruumiin suuria syklejä, kuukautiskiertoa ja vaihdevuosia. Kristillisyydessä syklisyys on mukana esimerkiksi kirkkovuodessa, jossa eletään pyhiä tapahtumia yhä uudelleen, Kainulainen miettii.

Myös Hannele Siltalaa koskettaa se, mitä luonnon syklien äärellä tapahtuu.

– Linnut ovat minulle tärkeitä. Vietän keväisin ja syksyisin kymmeniä tunteja lintutornissa vain katsellen lintujen kauneutta. Niiden puuhailuista muistan Jeesuksen kehotuksen elää lintujen lailla tässä hetkessä, huolehtimatta huomisesta, hän kertoo.

 

Kun näen kurkiauran matkalla etelään, vilkutan ja pyydän niille siunausta, jotta ne voisivat aikanaan palata turvallisesti.

 

– Kun näen kurkiauran matkalla etelään, vilkutan ja pyydän niille siunausta, jotta ne voisivat aikanaan palata turvallisesti. Liikutun näistä hetkistä ja koen niissä syvää kiitollisuutta.

Hannele Siltala lintujen tarkkailuun tarkoitetulla lavalla kosteikon keskellä, katsoo hymyillen kameraan, vierellä telineeseen asetettu kaukoputki.

Hannele Siltala on Raision seurakunnassa työskentelevä ympäristöasiantuntija ja työnohjaaja. Turun arkkihiippakunta on palkinnut hänen kehittämänsä Godfulness-luontohengellisyysmetodin innovatiivisena tapana tukea hengellistä elämää. Siltalan lempipaikkoja on Järvelän kosteikko ja lintujen tähystyspaikka Littoisten järven vieressä. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Hoitavaa Godfulness-läsnäoloa

Kun ihminen tunnistaa luomakunnan kallisarvoisuuden ja osansa siinä, voi syntyä halu suojella tätä aarretta. Vastavuoroisessa prosessissa ihmisen on mahdollista tulla hoidetuksi itsekin, ennallistua yhdessä luonnon kanssa.

Vuonna 2019 Hannele Siltala istui kivellä meren rannalla Turun Ruissalossa ja rukoili. Silloin hänen mieleensä laskeutui yksi sana, ”Godfulness”. Tämä oli alku Raision seurakunnassa toteutetulle projektille, jonka myötä toteutui Siltalan visio yhdistää luonnon elementit, musiikki, Raamatun tekstit ja rukous rauhoittavaksi ja hoitavaksi konseptiksi. Godfulness-verkkosivuston harjoitukset ja luontovideot kutsuvat levähtämään ja hiljentymään Jumalan läsnäolossa.

– Videoiden avulla voimme tuoda luonnon myös niille, jotka eivät sen äärelle pääse. Saavutettavuus on Godfulnessin tärkeä arvo. Tutkimusten mukaan jo mielikuvat luonnosta tuovat hyviä vaikutuksia, Siltala kertoo.

Kun hengelliset harjoitukset yhdistyvät luonnon elementteihin, tapahtuu jotakin merkityksellistä. Niiden vaikutus uppoaa syvälle mieleen ja kehoon rakentaen rauhaa ja luottamusta Jumalaan.

Väkevä kastekokemus metsälammella

Pauliina Kainulainen esittelee Metsämaja-kirjassaan riittien kielen ihmisen keinona lähestyä mysteeriä. Riitti on pyhä siirtymätapahtuma, joka uudistaa osallistujaansa ja hänen suhdettaan maailmaan. Usein se tapahtuu enemmän kehon kuin sanojen kielellä.

Riitit voivat olla aivan kotoisia ja arkisiakin, kuten saunanlämmitys tai mustikanpoiminta. Pieneenkin hetkeen voi kätkeytyä mysteerin läsnäolo ja jonkin uuden siemen.

 

Riitit voivat olla aivan kotoisia ja arkisiakin, kuten saunanlämmitys tai mustikanpoiminta.

 

Luonnon äärellä riitti voi saavuttaa väkevyyden, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kainulainen kuvailee, miten hän viime kesänä osallistui metsälammella toteutettuun pyhän kasteen muistohetkeen. Varhaisilla kristityillä kastehetkeen sisältyi vahva kaipaus seurata ylösnoussutta Kristusta. Useimmat suomalaisista on kuitenkin kastettu vauvana, jolloin tästä hetkestä ei ole tunnemuistoa.

Kun Kainulainen painui upoksiin lammen tumman pinnan alle ja takaisin pintaan, ylösnousemuksesta tuli hänelle totta:

– Tunsin, miten kuolema oli kuollut.

 

KAKSI HENGELLISTÄ HARJOITUSTA LUONNON ÄÄRELLÄ

1 Juhannusaaton tiskausriitti Pauliina Kainulaisen tapaan

Vie tiskit keittiöstä ulos ja tiskaa ne käsin vadissa luonnon helmassa. Samalla, kun upotat kädet lämpimään veteen, aisti ympärilläsi puut, tuuli, kukkaset ja ötököiden surina. Nauti käsien työstä ja hetken hitaudesta. Keskikesän loppumattomassa valossa ajattele Kristusta, joka on Valo.

Suo tiskatessasi ajatus myös juhannuksen nimikkohenkilölle Johannes Kastajalle, erämaan askeetille ja ”ekosaarnaajalle”, joka kehotti seuraajiaan mielenmuutokseen. Pohdiskele, millaisin muutoksen askelin sinä voisit varjella luontoa ja samalla elpyä itsekin.

2 Uudistava hengitys -kehoharjoitus Godfulness-metodilla

Valitse Godfulness.fi-verkkosivustolta Kuuntele kehoasi -valikko ja sieltä Hengittävä keho -osio. Tunnustele rauhoittavassa Uudistava hengitys -harjoituksessa, miten armo ja uudistuminen ovat läsnä hengityksen rytmissä. Voit tehdä harjoituksen missä vain, esimerkiksi kotona tai rauhallisessa paikassa luonnon äärellä. Harjoitus on psykologi Titta Hassilan ja ympäristökasvattaja Hannele Siltalan käsialaa.

 

 

 

Kokeile kuukausi eurolla

Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Se on helppoa ja turvallista, voit perua tilauksen milloin hyvänsä.

Jaa artikkeli