Teatteri | Ihmisyys pimeyden syöverissä Kansallisteatterin Muistopäivässä

Katselemme syvää kansallista traumaa, johon yhdistyy myös sisällissodan kansaa kahtia repivät kokemukset.

Kirjailija Elli Salo on koonnut vuoden merkittävimmäksi kantaesitykseksi mainitun Muistopäivän käsikirjoituksen Suomalaisten kohtalot Neuvostoliitossa -hankkeen aineistofragmenteista, kerännyt arkistosta lauseita, kohtaloita ja kertomuksia. Yksikään hahmo ei edusta kuitenkaan olemassa ollutta henkilöä.

Suomenlahden ylitse veneellä kohti unelmaa ja työväen Eldoradoa seilaavat aatteen paloa hehkuva nuorukainen sisarensa kanssa, äiti lastensa kanssa, nuori leski muutamaksi vuodeksi tienaamaan. Lahden toisella puolella viranomaiskoneisto imaisee sisäänsä myös opportunistisen veneen omistajan apulaisineen. Työtä kyllä on tarjolla, mutta ei säällistä korvausta, ruokaa, vapautta, inhimillisyyttä.

Tuska raastaa rintakehää, kun pimeys yltyy. Tällaista, ja kauheampaa, on ollut.

Syvemmälle ja syvemmälle gulagiin kuljetaan, pitkiä matkoja työleiriltä toiselle kohti orjatyöjärjestelmän pimeintä ydintä. Näyttämölle varisee hiustuppoja, päät ajellaan, vaatteet vaihdetaan. Itsepetos pitää hengissä: emme me mitään vankeja ole.

Näytelmä on yksinkertaisesti vain niin tosi. Näyttelijät eivät esitä, vaan elävät hahmojen läpi.

Vankitunnukset käsivarsissa. Miiko Toiviainen (vas.), Pirjo Lonka, Inke Koskinen, Marja Salo, Geoffrey Erista, Rasmus Slätis ja Annika Poijärvi. Kuva Janne Vasama.

Tuska raastaa rintakehää, kun pimeys yltyy. Tällaista, ja kauheampaa, on ollut.

Elintärkeästä valonpilkkeestä vastaa särmikkäällä huumorillaan veljensä mukana loikannut Lyyti (Marja Salo), jota tuntemattoman teloitetun tanssikengät inspiroivat jopa tanssi-ilotteluun.

Jokainen näyttämöllinen ratkaisu tukee saumattomasti sisältöä ja keskittää huomion tarinaan: koreografia, visuaaliset ja tekniset ratkaisut, lavalla livenä esitetty musiikki. Riikka Oksasen ohjauksessa kaikki näyttämöllä tapahtuva on yhtä ensembleä ja kokonaisuutta.

Esitys päättyy syvään hiljaisuuteen, jota yleisö jäi kannattelemaan, ja joka vasta esiripun laskeuduttua vaihtui aplodeihin.

Mikä on se toivo, jota tämä näytelmä tarjoaa?

Se, että nämä ihmiset ja kohtalot tunnustetaan, ja että heidän muistolleen sytytetään kynttilät.

Muistopäivä Suomen Kansallisteatterissa. Teksti Elli Salo, ohjaus Riikka Oksanen, rooleissa: Geoffrey Erista, Inke Koskinen, Pirjo Lonka, Annika Poijärvi, Marja Salo, Rasmus Slätis, Miiko Toiviainen, muusikot: Eva Louhivuori, Ilkka Tolonen.

Lue näytelmän pohjana olevan viisivuotisen Suomalaisten kohtalot Neuvostoliitossa -hankkeen johtavan tutkijan Aleksi Mainion haastattelu Sanassa.