”Olen kiitollinen itselleni siitä, että olen ollut itselleni uskollinen”, sanoo uutta Ylva Haru -levyä valmisteleva Lotta Jääskelä

Lotta Jääskelä on tehnyt itse musiikkia englanniksi ja keikkaillut teini-ikäisestä asti omalla Lotta-nimellään. Kymmenen vuotta sitten mukaan tuli taiteilijanimi Ylva Haru, jolla Jääskelä on tuottanut ja esittänyt suomenkielisiä lauluja.

Vuonna 2016 ilmestyi Jääskelän omakustanteena EP Tuulensuoja ja vuonna 2019 LP Linnut (Soit Se Silti). Seuraavana vuonna, uusinta Perhosten valtakunta I ja II -tupla-albumia työstäessään, Jääskelä perusti oman Lotta Roots -tuotantoyhtiön ja siirsi edeltävätkin Ylva Haru -julkaisut sen nimiin.

– Olen kasvanut tekijyyteen. Pitää uskoa itseensä. Ala on sellainen, että pitää oppia sietämään epävarmuutta; luottaa siihen, että kun luo ja tekee, se vie eteenpäin.

Jääskelä voitti YleX:n viikon demo -kilpailun 16-vuotiaana. Silloin hänelle soiteltiin isoista levy-yhtiöistä.

– Levy-yhtiöt olisivat halunneet ääneni, ja että olisin laulanut muiden tekemiä suomenkielisiä lauluja. Ajattelin, että miksi te soitatte mulle, kun ette halua tätä, mitä minä teen. Mutta sitten Texicallin Martsa Heikkinen ajoi henkilöautolla kotipaikkakunnalleni Raaheen keikalleni ja tarjosi levytyssopimuksen. Teimme kaksi englanninkielistä albumia.

Kypsyttelin materiaalia pitkään, ja Ylva Haru syntyi siitä kaikesta.

Kun kolmannen levyn demo oli valmis, Jääskelä muutti Helsinkiin ja tarjosi sitä monille. Kukaan ei lähtenyt mukaan, vaan häntä kehotettiin tarjoamaan materiaalia ulkomaille.

– Ajattelin silloin, että panen pillit pussiin. Että antaa olla. Olin tehnyt musiikkia aktiivisesti kymmenen vuotta. Ajattelin, että ehkä minun olisi aika tehdä jotain muuta.

Vuonna 2012 Jääskelä sai kutsun mukaan juttukeikalle Klovharuun elämään saaren henkeä.  Hän oli juuri päästänyt irti kaikesta. Hän seisoi kallioilla ja katseli merta.

– Kuulin musiikkia. Kuulin Klovharun energian ja äänimaailman. En tiennyt, mitä koin, mutta se ei jättänyt minua rauhaan.

Vuoden ajan Jääskelä kertasi aistimusta. Hän halusi tavoittaa kokemuksen ja otti kartakseen pöytälaatikkoon tekemänsä suomenkieliset laulut.

– Kypsyttelin materiaalia pitkään, ja Ylva Haru syntyi siitä kaikesta. Sain sisälleni soivan maailman, kuin olisin löytänyt oman salaisen reseptin. Voin ammentaa sitä eliksiiriä uudestaan ja uudestaan. Kuulen sitä monissa kappaleissani.

”Rakastin lapsena leikkimistä yli kaiken. Oli dramaattinen päätös lopettaa leikkiminen, kun maailma ja odotukset ympärillä muuttuivat. Leikkiminen siirtyi musiikintekemiseen. En joutunut jättämään sitä”, kertoo Lotta Jääskelä. Kuva: Tuomas Aro

Hyppy tuntemattomaan

Jääskelä aloitti siivoamisen keväällä 2019. Hän kävi ensin vinttivarastosta yksitellen läpi kaiken ja luki joka paperin. Siivosi, kierrätti, hävitti. Sitten hän teki saman kellarivarastolle. Tarkoitus oli vain siivota.

– Tunnistan syklejä. Tulin tietoiseksi siivousprosessista ja tunsin, että olen lähdössä jonnekin. Kaipasin uuteen, mutta en osannut määrittää sitä tarkemmin itselleni. Sitten asuntooni tuli turkiskuoriaisongelma, ja hankin kannellisia muuttolaatikoita tekstiileilleni. Katselin ympärilleni ja tajusin, että ”tämä näyttää muutolta”. Turkiskuoriaisten tuloväylä saatiin kyllä tukittua, mutta sitä ennen olin jo irtisanonut asunnon. Niiden tehtävä oli saada minut liikkeelle.

Jääskelä karsi omaisuutensa minimiin ja lähti liikkeelle tutkimaan tuntematonta ja kirjoittamaan lauluja. Suunniteltu neljä kuukautta venyi yli vuodeksi ilman vakituista asuntoa. Sinä aikana hän vietti aikaa Portugalissa, joulun vanhempiensa luona Raahessa ja päätyi pariin kommuuniinkin.

– Jos tilaa tuntematonta, niin tuntematonta tulee. Monesti ihmiset toivovat muutosta, mutta mieluiten mukavuusalueen muodossa.

Tunnistin, että minun piti pysäyttää itseni: Nyt on aika, ja on ollut jo pitkään aika.

Sitten tuli pandemia, joka pysäytti kaiken. Jääskelällä oli paljon materiaalia ja aika oli otollinen vetäytyä levyprosessiin, mutta hän sairastuikin vakavasti koronaan.

– Silloin ajattelin, että jos tästä toivun, haluan itse tuottaa seuraavan levyn ja äänittää omat pohjat. Kolme kuukautta meni palautuessa kävelykuntoon. Olin itseni äärellä.

Uusi sykli alkoi juurilla Raahessa. Toivuttuaan Jääskelä sai mahdollisuuden käyttää äänityksiin Raahesalia, josta oli peruttu tilaisuudet pandemian vuoksi.

– Rakensin saliin musiikillisen leikkikentän, äänitin Perhosten valtakunta -albumien pohjat, ja bändin kanssa tehtiin studiossa loput.

– Tarvitsin tämän matkan ja etsikkoajan voidakseni löytää itsestäni uutta. Samalla se oli myös perheellemme tilaisuus lähentyä entisestään.

Irrallisuuden aika oli kuitenkin vaikeaa lopettaa. Jääskelä vei kaikki tavaransa varastoon ja piti puolentoista viikon loman.

– Tunnistin, että minun piti pysäyttää itseni: Nyt on aika, ja on ollut jo pitkään aika. On pysähdyttävä, että jokin voi tulla luo. Minulle se oli uuden kodin löytäminen.

Laulujen pitkät kaaret

Parhaillaan Jääskelä työstää uutta julkaisua, jonka hän myös itse tuottaa. Uuden levyn singlet julkaistaan 21.11. ja 9.1. Koko albumi näkee päivänvalon 23.1.2026.

Takana on luova kesä ilman keikkoja, mutta myös ilman kesälomaa.

– Levytysprosessi on oma intensiivinen juttunsa, joka pitää otteessaan alusta loppuun saakka. Se on ihanaa, mutta huokaisen syvään, kun levy on äänitetty, miksattu ja julkaistu.

Jääskelä perusti oman verkkokaupan tehdessään pandemian aikana Perhosten valtakunta -levyä. Omavaraisuus ja -ehtoisuus on hänelle monella tavalla merkityksellistä. Koko ikänsä lauluja tehnyt taiteilija puhuu pitkäjänteisyyden merkityksestä, kuinka laulut avaavat polkuja, joiden reitit voivat olla nähtävissä vasta vuosia myöhemmin. Lauluilla ja levyillä voi olla pitkiäkin kaaria, kun ne lähtevät elämään omaa elämäänsä. Elämä voi yllättää.

Olen harjoitellut sitä, että tunnen, milloin olen auki, milloin suljen.

Esiintyvät taiteilijat tekevät töitä muiden aikataulujen tarpeista käsin. Siksi useimmat kohtaavatkin äärirajansa ennemmin tai myöhemmin.

– Tapani säveltää on avata itseäni, olla auki ja antaa asioiden tulla läpi, Jääskelä kuvailee.

– Olen opetellut myös sulkemaan. Olen harjoitellut sitä, että tunnen, milloin olen auki, milloin suljen.

Taitelija elää rauhallista ja seesteistä elämää. Koti on hänelle sekä työn että rauhan paikka.

– Rakastan työtäni, ja vastapainoksi liikun paljon: kävelen, joogaan, meditoin ja käyn kuntosalilla. Minulle ei ole ongelma tehdä työtä kotona, osaan rajata muuten. Käyn illalla kymmeneltä nukkumaan ja herään aamulla tekemään töitä. Taide voi hyvin, kun tekijä voi hyvin.

”Oma työ on edelleen suuri intohimo, mutta mukaan on tullut tietoista lempeyttä itseä kohtaan; seesteisen, rauhallisen elämän vaalimista”, Lotta Jääskelä sanoo. Kuva: Vilja Harala

Oikeilla raiteilla

Ateneumin Bistrossa kuuluu miellyttävä puheensorina, pieniä kilahduksia keittiöstä. Yhdistelmä kaikuisaa tilaa ja yhteistä sopimusta pitää äänet hillittyinä luo omanlaisensa äänimaiseman. Yhtäkkiä sisään tulvahtaa valoa korkeista kaari-ikkunoista. Lotta Jääskelä katselee ympärilleen.

– Inspiroidun taiteesta. Ateneum on yksi lempipaikoistani, hän sanoo.

– Kiinnitän huomion yksityiskohtiin, olkoonpa ikkunanpieli tai kuulemani keskustelu. Aistin paljon, ja herkkyys on suurin voimavarani. Moni asia voi avata minussa jotakin, joka ruokkii omaa tekijyyttäni.

Sanoittajana Jääskelä kirjoittaa yleisinhimillisistä aiheista, jotka häntä oikeasti pohdituttavat. Hän kertoo miettivänsä jokaista sanaa. Poikkeuksiakin on, esimerkiksi laulu Aamuyö, joka syntyi puolessa tunnissa.

Olen kiitollinen itselleni siitä, että olen ollut itselleni uskollinen.

– Se vain tuli. En pystynyt edes kääntämään sängyssä kylkeä. Unitilassa on todella auki, Jääskelä kuvailee.

Herkästi aistiva lauluntekijä kokee olevansa välittäjä. Iloa ja merkitystä tuottavien asioiden tekeminen pitää hänen mielestään taiteenkin oikeilla raiteilla.

– Teen valinnat sen mukaan, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Silloin energia tulee oikeasta paikasta. Minulla on sisäinen tarve olla rehellinen itselleni, ja olen siinä todella tinkimätön. Soisin sen kaikille. Jos maailmassa olisi mahdollisimman aitoa ja autenttista musiikkia, se rikastuttaisi kaikkien henkistä elämää, sanoo Lotta Jääskelä.

– Olen kiitollinen itselleni siitä, että olen ollut itselleni uskollinen. Omat valintani ovat tuoneet minut tähän tilanteeseen. Koen olevani hyvässä paikassa. Minulla on kaikkea sitä, mitä olen kaivannut, vaikken ole osannut sitä täysin sanoittaa. Olen kiitollinen.