Sosiaalinen media on repinyt suomalaisen yhteiskunnan rikki, uskoo Päivi Nerg: ”Eri kuplissa tietoa on jalostettu omaa ideologiaa vastaavaksi”

Eräs keltainen väri on vuosikymmenten ajan kuulunut suomalaisen maaseudun ilmeeseen. Kyseessä on yli viisikymmentä vuotta vanha teollisuusväri, jota edelleen voi tilata netistä vajaan puolen litran spraypurkissakin alle kahdenkymmenen euron hintaan. Maatöissä traktori voi ottaa osumaa, mutta maali suojaa ruosteelta.

Tuota sinapinkeltaista väriä traktorinvalmistaja Valmet alkoi käyttää vuonna 1969, kun traktorinvalmistus siirrettiin Jyväskylästä Suolahteen. Suolahdessa syntynyt ja siellä peruskoulun käynyt valtiosihteeri Päivi Nerg oli tuolloin 11-vuotias.

– Minä olin pikkulikka, kun Valmetin tehtaat tulivat Suolahdelle, mutta positiivisen pöhinän tunnisti kaikkialla siellä. Se oli mukavan kasvun aikaa, uusi koulukin uimahalleineen valmistui, Nerg muistelee.

Jatkosodan jälkeen puolustusteollisuus mukautettiin siviilielämän – vielä tuohon aikaan pitkälti maatalouden – tarpeisiin. Syntyi Valtion Metallitehtaat, sittemmin Valmet. Se tietenkin valmisti kaikkea mahdollista paperikoneista dieselvetureihin ja jopa rynnäkkökivääreihin, mutta pelloilla kyse oli Suomen yleisimmästä traktorimerkistä.

Eikös se ollut se takavetoinen traktori, jossa oli hyvä koppi.

Sinapinkeltaiset traktorit tulivat Nergille paremmin tutuiksi vasta maa- ja metsätaloustieteen opintoihin kuuluvassa maatalousharjoittelussa 1980-luvun alussa.

– Eikös se ollut se takavetoinen traktori, jossa oli hyvä koppi, Nerg muistaa heti sen ajan tunnetuimman mallin.

Kun Valmet avasi tehtaan Suolahdessa, Suomessa oli yli 300 000 maatilaa. 1980-luvun puoliväliin mennessä määrä oli pudonnut sadalla tuhannella. Maatalouden koneellistuminen johti työttömyyteen, ja maaseudun ankeus ajoi kymmenet tuhannet suomalaiset siirtolaisiksi Ruotsiin 1970-luvulla.

Lähihistoriaa katsoessa tuntuu siltä, että olemme koko ajan olleet jonkin rakennemuutoksen kourissa. Suuret yhteiskuntamuutokset ja kestävät arvot ovat tämän haastattelun ydinaiheita. Nyt 67-vuotias maa- ja metsätalousministeri Sari Essayahin valtiosihteeri Nerg istuu valtioneuvoston kokoushuoneen mustalla tuolilla ja koettaa saada eri eturyhmät kuuntelemaan toisiaan.

– Yksi katsoo kokonaisuutta siltä kannalta, että ihmiset saisivat ruokaa. Toinen katsoo sitä luonnon monimuotoisuuden kannalta, ja kolmas ainoastaan kasvisravinnon kannalta. Nämä eri ryhmät eivät välttämättä ymmärrä toisiaan, Nerg kuvailee.

”Minäkin olen tehnyt uskonratkaisun, mutta siinä ei ollut mitään suurta ja dramaattista”, kertoo Päivi Nerg.

Rippikoulu muutti elämän

Päivi Nerg on koulutukseltaan agronomi ja maatalous-metsätieteiden maisteri; hänen juurensa ovat syvällä suomalaisessa agraarimaisemassa. Eniten ammatinvalintaan vaikutti yllättäen hengellinen herääminen kesällä 1973.

– Minun elämäni muutospaikka oli rippikoulu. Siellä minä tulin uskoon, Nerg kertoo.

– Isäni oli alun perin kanttori, mutta kun kanttorin palkalla ei voinut elättää kahdeksanlapsista perhettä, hänestä tuli kouluttautumisen kautta pankinjohtaja. Vanhemmillani tai sisaruksillani ei ollut mitään hengellistä yhteisöä eikä tavanomaisten joulukirkkojen lisäksi muuta kosketuspintaa hengellisyyteen. Kaikki olivat hämillään, kun minusta tuli seurakuntanuori, Nerg kertoo.

Itse rippikoulussa ei tapahtunut mitään erityistä. Isoset soittivat kitaraa, ja pappi piti oppitunteja.

– Ei siellä tapahtunut muuta erikoista kuin se, että meillä oli erittäin hyvä raamattuopettaja, joka avasi meille nuorille hyvin uskonasioita. Aika moni meistä tuli silloin uskoon. Nuo rippikoulukaverini ovat edelleen parhaimpia ystäviäni, Nerg sanoo.

Rippikoulukaverini ovat edelleen parhaimpia ystäviäni.

– Nuoruuteni kristillisyys oli luonteeltaan iloista, valoisaa ja toiveikasta. Siihen kuului myös se, että jokaisen oli itse tehtävä ratkaisu suhteessa Jeesukseen. Minäkin olen tehnyt uskonratkaisun, mutta siinä ei ollut mitään suurta ja dramaattista, eikä siihen sisältynyt voimakkaita tunteita tai kokemuksia. Kristinusko vain antoi sisäisen rauhan. Siitä tuli tie, jonka varassa saattoi kasvaa ja kehittyä, Nerg sanoo.

Vähitellen kotiväki tottui siihen, että Päivi ramppasi seurakunnassa.

– Vanhin veljeni antoi minulle joululahjaksi ensimmäisen oman Raamattuni ilman, että hänelläkään oli hengellisiin asioihin mitään kosketusta. Hän tiesi, miten tärkeää se on minulle.

1970-luvulla kirkolliskokouksessa vasta keskusteltiin naispappeudesta, mutta Nergin ylioppilaskirjoitusten jälkeen moni toivoi ja oletti, että hän pyrkisi opiskelemaan kirkon töihin.

– Ajattelin silloin, että valitsen helpon tien, jos jään tuttuun ja turvalliseen seurakuntakuplaan muiden samanmielisten kristittyjen ympäröimäksi. Halusin ympäristöön, jossa kristillistä vakaumustani haastetaan. Sen vuoksi lähdin opiskelemaan Helsinkiin maa- ja metsätaloustiedettä.

Uskonasiat tulivat Päivi Nergille läheisiksi rippikoulussa. ”Kristinusko vain antoi sisäisen rauhan. Siitä tuli tie, jonka varassa saattoi kasvaa ja kehittyä”, Nerg sanoo.

Kuplat repivät yhteiskunnan

Jos suomalaisen yhteiskuntakeskustelun isoja teemoja pitäisi visualisoida sanapilveksi, viime vuosien keskeisiä sanoja voisivat olla ainakin ilmastonmuutos, luontokato, maahanmuutto, euro, populismi, inflaatio, taantuma, polarisaatio, sota ja korona. Kirkon piirissä huolestutaan jäsenkadosta, mutta kirkolliskokouksen ylivoimaisesti katkerimmat kiistat koskevat sukupuolta ja seksuaalisuutta.

Päivi Nergin mielestä suurin yhteiskunnassa käytyä keskustelua muuttanut ilmiö on sosiaalinen media. Hän oli sisäministeriön kansliapäällikkö, kun yllättäen Turkki avasi EU:n vastaisen rajan, minkä seurauksena hyvin lyhyessä ajassa Eurooppaan tuli miljoona turvapaikanhakijaa monista Lähi-idän ja Aasian maista.

– Vuoden 2015 turvapaikankriisin aikana näin, miten sosiaalinen media alkoi hajottaa suomalaisten yhteenkuuluvuudentunnetta. Syntyi sosiaalisia kuplia, joihin kuuluu vain samalla tavalla ajattelevia ihmisiä. Siinä on turvallista olla, Nerg sanoo.

Median luotettavuudesta tuli meille todella tärkeää.

Tuohon aikaan oli vielä toinenkin vitsaus: valemediat, jotka tarkoituksellisesti myrkyttivät ilmapiiriä levittämällä tietoisesti valheita.

– Valeuutisten torjumiseksi pidimme lehdistölle jatkuvasti tiedotustilaisuuksia, joissa jaoimme ajantasaista oikeaa tietoa siitä, mitä tapahtuu. Median luotettavuudesta tuli meille todella tärkeää, Nerg sanoo.

Monimutkaisessa maailmassa median pitäisi Nergin mielestä olla juuri se toimija, joka ymmärrettävällä tavalla jäsentää ja selventää, mitä oikeasti tapahtuu. Tehtävä on vaikea siksi, että monimutkaisessa maailmassa tiedon oikeellisuuden varmistamisesta on tullut vaikeaa, ja tunteita herättävissä aiheissa media itsessään on vaarassa joutua osapuoleksi.

– Eri kuplissa tietoa on jalostettu omaa ideologiaa vastaavaksi, ja kun sen tiedon varassa tullaan yhteiseen pöytään, eri ryhmien kesken vallitsee eri käsitys siitä, mikä on totta. Tällöin herää kysymys median roolista ja siitä, minkä käsityksen asioista se omaksuu.

Hyvänä arkisena esimerkkinä on Nergin mielestä keskustelu ympäristönsuojelun, ruoantuotannon ja ravitsemussuositusten välisisistä jännitteistä.

– Yksi ryhmä haluaa vain lisää leikkeleitä pöytään, ja toinen ryhmä katsoo, että ilmasto voidaan pelastaa sillä, että lopetetaan Suomessa kaikki muu ruoantuotanto paitsi kasvinviljely. Faktojen perusteella tällainen ei ole mitenkään mahdollista, ja tutkimustiedon valossa yksipuolinen ravinto ei ole paras mahdollinen, mutta kun samasta aiheesta voidaan löytää useita eri tutkimustuloksia, niin jokainen valitsee itselleen sen, mikä sopii juuri omaan ideologiaan, Nerg sanoo.

”Kaikki olivat hämillään, kun minusta tuli seurakuntanuori”, Päivi Nerg kertoo.

Isänmaan arvo

Opiskelujen jälkeen Päivi Nergistä tuli urakiitäjä, joka 1990-luvun alussa valittiin vasta fuusioituneen elintarvikejätti Atrian johtoryhmään. Se oli yhdentyvän Euroopan aikaa, jolloin suomalaisen maatalouden piti sopeutua Brysselin direktiiveihin. Marketeihin tuli sellaisia eksoottisia hedelmiä kuin durian, mangostani ja rambutan. Sitä mukaa kuin globalisaation aikana markettien valikoimat laajentuivat, myös yksilöllinen valinnanvapaus muokkasi yhteiskuntaa. Yhtenäiskulttuurin murennuttua yhteiseen arvopohjaan on tullut halkeamia.

Päivi Nerg nostaa omiksi arvoikseen perinteiset kodin, uskonnon ja isänmaan. Hänen mielestään niistä seuraa ihmisläheinen ja suvaitsevainen käsitys siitä, millainen yhteiskunta on tavoittelemisen arvoinen.

– Isäni kuoli yllättäen, kun olin 15-vuotias, ja silloin uskon ja seurakuntayhteyden merkitys kasvoivat entisestään. Nämä käsitteet itsessään merkitsevät minulle ehkä eri asioita kuin mitä omat vanhempani niillä tarkoittivat, Nerg sanoo.

Kodin, uskonnon ja isänmaan merkitykset limittyvät toisiinsa niin, ettei yhtä voi käsitellä ilman kahta muuta.

–  Johtuu varmaan työhistoriastanikin, mutta isänmaa on minulle todella tärkeä asia. Toivon, että Suomi pysyy itsenäisenä seuraavat sata vuotta. On tärkeää, että tämä on maa, jossa elää maailman onnellisimpia ihmisiä, jotka kokevat tämän maan puolustamisen arvoiseksi ja jotka haluavat kasvattaa täällä uusia sukupolvia, hän sanoo.

Nerg toivoo, että Suomessa arvostetaan ja otetaan osaksi yhteiskuntaa kaikki täällä asuvat ihmiset, taustoista riippumatta.

– Edelleen tässä maassa on sellaista ilmaa, että jos joku iranilaistaustainen ihminen on asunut Suomessa 30 vuotta niin, että hän menestyy yrittäjänä ja puhuu erinomaista suomea, niin siltikään häntä ei saisi kutsua suomalaiseksi.

Päivi Nerg toivoo, että Suomessa arvostetaan ja otetaan osaksi yhteiskuntaa kaikki täällä asuvat ihmiset, taustoista riippumatta. ”Edelleen tässä maassa on sellaista ilmaa, että jos joku iranilaistaustainen ihminen on asunut Suomessa 30 vuotta niin, että hän menestyy yrittäjänä ja puhuu erinomaista suomea, niin siltikään häntä ei saisi kutsua suomalaiseksi”, hän sanoo.

Kodin arvo

Sitten tullaan kodin arvoon. Kun Nergin isä kuoli, äiti ja loput vielä kotona asuvat lapset muuttivat Keuruulle.

– Riippumatta varsinaisesta perhemuodosta koti on aina se pienin yhteisö, joka rakentuu lapsen ympärille. Vahva yhteiskunta syntyy aina siitä, että lapsen ympärille rakentuva turvaverkko alkaa omasta kodista. Siksi on tärkeää, että yhteiskuntana me ymmärrämme kodin merkityksen, Nerg sanoo.

Tässä yhteiskunnassa on vanhemmuuteen kuuluvia vastuita siirretty yhteiskunnalle.

Sodanjälkeisessä Suomessa ei syrjäytymistä vastaan ollut muita turvaverkkoja kuin yksittäisten ihmisten satunnaiset kädenojennukset.

– Pala palalta meillä rakennettiin hyvinvointivaltiota ja sen sosiaaliturvajärjestelmää. Kaikki tehtiin hyvässä tarkoituksessa, Nerg sanoo.

– Joiltain osin tässä mentiin kuitenkin liian pitkälle. Tässä yhteiskunnassa on vanhemmuuteen kuuluvia vastuita siirretty yhteiskunnalle. Olemme altistuneet tilanteeseen, jossa liian moni kokee, että vastuu omasta elämästämme ei kuulu meille itsellemme vaan julkiselle sektorille, Nerg sanoo.

Syrjäytymisessä ongelmana on juuri oman toimijuuden kadottaminen, ja Nerg uskoo, että kykyä elää itsenäisesti omaa elämää ei voi ensisijaisesti opettaa yhteiskunta vaan koti.

– Mutta jos sosiaaliturvajärjestelmä on nykymittoihin kasvanut himmeli, se ei enää kannusta elämään omaa elämää itse.

Kritiikillään Nerg ei tietenkään aja kovien arvojen yhteiskuntaa, jossa jokainen jäisi kokonaan oman onnensa nojaan.

– Kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa ei koskaan saa jättää yksin. Tämä nousee ihan Jeesuksen sanomasta, Nerg sanoo.

Jeesuksen sanomasta päästään vielä uskonnon arvoon.

”Olemme altistuneet tilanteeseen, jossa liian moni kokee, että vastuu omasta elämästämme ei kuulu meille itsellemme vaan julkiselle sektorille”, Nerg sanoo.

Kristinuskon merkitys

Vuonna 1979 Valmet kirkasti sinapinkeltaista väriä hieman oranssisemmaksi. Saattaa olla, että muistellessaan opiskeluaikojensa traktoreita Päivi Nergin mielessä oli juuri tämä uudempi malli. Senkin valmistus loppui muutaman vuoden kuluessa, ja 2000-luvulla Valmet-traktoreiden tuotanto siirtyi kokonaan amerikkalaisen pörssiyhtiö AGCO Corporationin omistukseen.

Traktorista puhumisen idea tässä jutussa on kuvata sitä suurta kulttuurista ja yhteiskunnallista murrosta, jota Päivi Nerg on seurannut koko uransa aikana: Globalisaatiossa myös uskonnot, arvot ja aatteet siirtyvät ja sekoittuvat. Ei ole paluuta 1980-luvun yhtenäiskulttuuriin.

– Mutta minä uskon, että kristinuskolla on Suomessa tulevaisuudessakin merkitystä, Nerg sanoo.

– Jokaisella meistä on kaipuu johonkin. Tälläkin hetkellä todella moni kysyy, miksi olen olemassa ja mikä tarkoitus tällä kaikella on.

Uskon, että kristinuskolla on Suomessa tulevaisuudessakin merkitystä.

Vuodesta 2024 lähtien Nerg on toiminut Sana-lehteä kustantavan Kansan Raamattuseuran hallituksen puheenjohtajana. Kyseessä on hänelle jo toinen kausi tässä tehtävässä.

– Se on minulle tärkeää. Vaikea olisi kuvitella kuuluvansa mihinkään muuhun liikkeeseen. On tärkeää, että meillä on tällainen palvelujärjestö, joka voi tukea vaikkapa nuorten kasvatustyötä, hän perustelee.

Uskonsisällöistä puhuessaan Nerg ei enää kuulosta hallintoalan ammattilaiselta, vaan esiin astuu pohdiskelija.

– Kristinusko on minulle sitä, että jokainen ihminen on kohdattava lähimmäisenä. Jeesuksen opetuksista minulle tulee mieleen syvä kunnioitus luontoa kohtaan. Se vaikuttaa välittömästi siihen, miten näen luonnon monimuotoisuuden tai ilmastokysymykset. Koska kaikki on Jumalan luomaa, meidän on pidettävä hyvää huolta luonnonvaroista.