Retriittikodeissa nautitaan hoitavasta hiljaisuudesta

Suomalaisen hiljaisuuden liikkeen keskeinen pyrkimys on 1970-luvulta alkaen ollut mahdollistaa yhteisöllinen rukouselämä ja juurruttaa retriitti suomalaiseen kirkolliseen elämään.

Varhaisimpia retriittiyhteisöjä oli aikoinaan Halikon Varsalassa toiminut Omenapuukylä (1980–1984). Morbackan retriittikodin perustaja oli hiljaisuuden liikkeen keskeinen vaikuttaja, runoilija ja kirjailija Anna-Maija Raittila (1928–2012). Hän toi Suomeen kansainvälisiä vaikutteita, erityisesti ranskalaisen Taizé-yhteisön rukouselämää. Lohjalle, vanhaan meijeriin vuonna 1984 perustettu Morbackan retriittikoti toimi Sinapinsiemen ry:n ylläpitämänä retriittiyhteisönä vuoteen 2009 asti. Tila tarjosi paikan yhteisölliselle rukouselämälle ja oli esikuva monille myöhemmille retriittikodeille.

Suomen vanhin retriittikoti on Marga Ahlqvistin ja Märta Sohlbergin perustama Snoan ruotsinkielisen seurakuntatyön piirissä Hangon Lappohjassa. Vuonna 1974 aloittaneella retriittitilalla on osittain modernisoitu 1800-luvun torppa ja maatilarakennus, jossa ovat vierashuoneet ja kappeli. Snoanissa on edelleen vireää retriittitoimintaa.

Poitsilassa kokoontuu ympärivuotisesti Via Silentiin hiljaisen rukouksen luostariyhteisö.

Vanhinta kristillisyyttä

Retriitit ovat kristillisen kirkon yhteistä ja vanhinta perinnettä. Jeesus kehotti omalla esimerkillään seuraajiaan vetäytymään hiljaisuuteen olemaan yhdessä Jumalan kanssa.

Retriittiin tullaan keskittymään hiljaisuuteen ja rukoukseen yleensä muutamasta päivästä viikkoon yhdessä toisten kanssa. Hiljaisuuden retriitissä osanottajat eivät puhu tapahtuman aikana keskenään, mutta päiviä rytmittävät yhteiset rukoushetket, jumalanpalvelukset ja ruokailut. Jokainen majoittuu omassa huoneessaan. Monissa retriiteissä kristilliseen rukoukseen yhdistetään erilaisia teemoja, esimerkiksi kirjoittamista ja luonnossa kulkemista.

Retriittitalojen lisäksi retriittejä järjestävät useat eri seurakunnat ja kristilliset järjestöt ympäri Suomea leirikeskuksissa ja vastaavissa tiloissa, joissa on muutakin toimintaa. Ajankohtaisia retriittejä voi etsiä seurakuntien tapahtumakalenterista. Arkiretriitit toteutuvat nimensä mukaisesti arjen keskellä omissa kodeissa, ja viikoittain kokoonnutaan yhteiseen rukoukseen ja jakamiseen.

Ekumeeninen henki

Ortodoksisessa ja katolisessa kirkossa retriitit ovat erottamaton osa vuosisatoja vanhaa luostariperinnettä. Luostari itsessään on pysyvä retriitti, jonne voi vetäytyä hiljentymään ja osallistumaan rukoushetkiin, messuihin sekä ripittäytymään ja ottamaan vastaan hengellistä ohjausta.

Valamon luostari on Suomen merkittävin ortodoksisen retriittitoiminnan keskus, jossa vierailee vuosittain tuhansia ihmisiä.

Katolisuuteen kuuluvaa ignatiaanista retriittiperinnettä hyödynnetään myös luterilaisissa ja ekumeenisissa yhteyksissä. Se perustuu jesuiitta Ignatius Loyolan (1491–1556) Hengellisiä harjoituksia -teokseen. Ignatiaaniset retriitit ovat viikonloppua pidempiä ja niihin kuuluu henkilökohtainen ohjaus.

Fransiskaanista pyhän yksinkertaisuuden perinnettä edustaa Porlammilla San Damiano Pauli Annalan ja Eeva Vitikka-Annalan kodin yhteydessä. Retriittitalo on teemaan sopivasti vanha navetta, josta piti tulla myös hevostalli. Vierashuoneet ovat entisiä pilttuita.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksen pohjalta ekumeenisessa hengessä toimiva Hiljaisuuden Ystävät on tehnyt hiljaisuuden retriittiä tunnetuksi koko maassa jo 40 vuoden ajan. Yhdistys ylläpitää verkkosivuillaan retriittikalenteria ja listaa retriittitaloista.

Luterilainen luostariyhteisö

Empiretyylinen vuonna 1867 valmistunut Poitsilan kartano Haminassa on Hiljaisuuden Ystävät ry:n keskuspaikka. Se on lepokoti, retriitti- ja koulutuspaikka. Tiloissa kokoontuu ympärivuotisesti myös Via Silentiin hiljaisen rukouksen luostariyhteisö, joka asettuu katolisen ja ortodoksisen kirkon luostariperinteen ja luterilaisen hiljaisuuden retriitin väliin.

Luostariyhteisöön voi vetäytyä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon harjoittamaan hiljaista rukousta viikoittain vaihtuvien luostaripalvelijoiden kanssa. Luostaripalvelijat eivät saa palkkaa, ja osallistujat maksavat vain ylläpidon kustannukset.

– Via Silentiin tunnusmerkkejä ovat hiljaisuuden ja puheen vuorottelu vuorokausirytmissä, rukouksen ja työn vuorottelu sekä ajatus katkeamattomasta rukouksesta, jota rukouspalvelijat pitävät yllä silloinkin, kun luostarissa ei ole muita kävijöitä. Täysihoidon sijaan on enemmän arkista yhteisöelämää. Kahdesta kolmeen tuntia päivittäin kestävä työpalvelu voi olla esimerkiksi ruuanlaittoa, pihatöitä tai saunan lämmitystä, luonnehtii luostarin koordinaattori, pappi Ari Kotisaari.

Täysihoidon sijaan on enemmän arkista yhteisöelämää.

Via Silentii on ekumeeninen ja avara kristillinen yhteisö. Yhteisön kokoontumispaikka voi väliaikaisesti vaihtua ollen aina samalla osa paikallista seurakuntaelämää. Luostari on toiminut jaksoja Enonkoskella, Vieremällä Pohjois-Savossa, Snoanin retriittikeskuksessa, ja tänä vuonna yhteistyötä on Sallan seurakunnan kanssa.

Ora et labora. Via Silentiin luostariyhteisössä rukous ja työ vuorottelevat.

Uutta liiketoimintaa

Useat retriittitalot Suomessa ovat syntyneet yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja säätiöiden työn hedelminä. Hiljaiset talot tarvitsevat rahoittajia ja uusia vapaaehtoisia säilyäkseen elävinä.

On nähtävissä, että rukoushiljaisuuden, hengellisen ohjauksen ja luontoyhteyden tarve ei ole vähenemässä näinä levottomina aikoina. Tämä antaa mahdollisuuksia myös liiketoiminnalle.

Wiisalan Kartano on vajaa vuosi sitten toimintansa aloittanut kristillinen retriittikeskus Rantasalmella. Paikka tarjoaa myös aamiaismajoitusta sekä järjestää työhyvinvointipäiviä ja tapahtumia.

Kartano on pappipariskunta Emiliana Skoogin ja Mikael Busck-Nielsenin koti ja kutsumus.

Kartanon historia ulottuu 1500-luvulle. Päärakennus tuhoutui tulipalossa 20 vuotta sitten, ja silloinen omistaja rakennutti paikalle uuden talon vanhaa tunnelmaa vaalien.

– Kokemukseni ensimmäisestä toimintavuodesta on, että tämä on kasvava trendi. Uuden vuoden retriitissä melkein kaikki olivat retriitissä ensimmäistä kertaa, ja koko ajan tulee uusia ihmisiä, kertoo Skoog, joka itsekin toimii retriitinohjaajana.

Kokemukseni ensimmäisestä toimintavuodesta on, että tämä on kasvava trendi.

Wiisalassa on valittavana muun muassa helmi-ikoni- ja neuleretriitti sekä kirjallisuusterapiaa ja kehollista rukousta.

Wiisalan kartanon erityispiirteenä Skoog pitää esteettisyyttä ja lämmintä ”mummolan tunnelmaa”.

– Useimmat retriittitalot ovat pelkistettyjä ja askeettisia. Meillä on vanhan kartanon tunnelmaa ja panostamme esteettisyyteen. Haluamme antaa asiakkaille kokemuksen huolenpidosta ja kannattelusta.

Wiisalan Kartanossa panostetaan tunnelmaan. Kartanossa on aistikas sisustus, vanhoja antiikkisia esineitä ja kauniit kattaukset.

Lepoa ja musiikkia

Lohjalla sijaitsevan Vivamon loma- ja kurssikeskuksen johtaja Elina Vettenranta visioi Vivamosta merkittävää hengellisen elämän ja hiljaisuuden keskusta. Vivamo on järjestänyt viime syksystä alkaen kerran kuussa Levon ja hiljaisuuden päiviä, jotka kestävät neljä arkipäivää. Päiviä rytmittävät yhteiset ruokailut sekä rukous- ja virikehetket.

– Vivamo on ihana paikka omenatarhoineen järven rannalla. Päärakennuksen piha-alueella on Hiljaisuuden puutarha ja siitä alkava luontopolku. Olemme myös koonneet hiljaisuuteen ja rukoukseen virittävää kirjallisuutta kävijöiden saataville, Vettenranta kertoo.

Vaikka osallistujia ei ole ollut vielä paljoa, palaute on ollut Vettenrannan mukaan hyvää. Ihmiset ovat kokeneet levolle omistetun ajan tulleen todelliseen tarpeeseen.

– Meillä on ollut osallistujina muun muassa omaishoitajia.

Kurssikeskuksessa tapahtuu jatkuvasti myös muuta. Siellä esimerkiksi musisoidaan ja konsertoidaan säännöllisesti. Levon ja hiljaisuuden päiville osallistuvat voivat halutessaan osallistua myös näihin tapahtumiin.

Hiljaisuus kutsuu

Ikaalisissa toimiva Metsäkestilän hiljaisuuden talo täyttää ensi vuonna 30 vuotta. Sitä ylläpitää Metsäkestilän Ystävät ry. Hallituksen jäsen ja retriitinohjaaja Laura Tuhkanen-Jukkola on itse käynyt Metsäkestilän retriiteissä jo parinkymmenen vuoden ajan. Hän on kouluttautunut retriitti- ja uniryhmäohjaajaksi ja ohjaa myös ignatiaanisia retriittejä.

Juuri julkaistussa tapahtumakalenterissa on tälle vuodelle kymmenen retriittiä toukokuusta syyskuuhun. Loppusyksystä uuteen kevääseen vanhat rakennukset nukkuvat talviunta.

– Meille mahtuu kahdeksan henkeä kerrallaan, pieni väkimäärä tukee hiljaisuutta. Olemme huomanneet, että keväällä tulijoita voi olla vähemmän, mutta syksyä kohden kaikki paikat täyttyvät, Tuhkanen-Jukkola kertoo.

Vanhan kansakoulun rakennuksia ympäröi rikas luonto. Metsäkestilä sijaitsee yhdessä Pirkanmaan korkeimmista paikoista, lähes 200 metrin korkeudella merenpinnasta.

– Tämä on erityinen paikka. Rauhallinen vanha miljöö ja tilat on rauhoitettu rukoukseen ja ihan vain hiljaisuuden käyttöön. Ei ole mitään ylimääräistä. Pihalla kuuluu vain luonnon ääniä.

Metsäkestilän pihapiiristä aistii yhä vanhan kansakoulun tunnelman, pihaa rajaavat yläkoulu, alakoulu ja piharakennus. Yläkoulussa on kappeli, keittiö ja pirtti. Alakoulussa on majoitushuoneita. Kuva: Hannu Jukola

Matkalla oloa

Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymällä on pitkä retriittiperinne. Pastori Anni Pesosen mukaan noin neljännes kävijöistä on muualta kuin Turun seudulta.

Myös Pesonen kertoo paikalla olevan merkitystä.

– Ymmärrän hyvin rakkauden johonkin tiettyyn paikkaan. Siellä käydään toistuvasti, se nähdään eri vuodenaikoina ja siihen liittyy vahvoja tunteita.

Turun perinteikkäässä Lomakoti Tammilehdossa on kuitenkin käynnistynyt nyt viimeinen retriittikevät. Pesosen mukaan vanhoissa tiloissa alkaa olla sisäilmaongelmia, eikä vuokrasopimusta enää uusita.

– Päätös ei ole ollut helppo. Näen retriiteille pyhitettyjen tilojen arvon ja unelmoin uudesta kotipesästä. Retriittitoiminta kuitenkin jatkuu Sinapin leirikeskuksessa, jossa tähänkin saakka on pidetty kymmenen retriittiä vuodessa. Myös Tammilehdon tilalle etsitään uusi ratkaisu niin, että retriittien määrä pysyy samana, Pesonen vakuuttaa.

Pesosen mukaan innostus ja tarve retriitteihin vain kasvaa, ja niillä on paljon annettavaa. Hän toteaa kirkon olevan monin tavoin murroksessa, jossa yhtenä asiana on tilojen ylläpito ja rahoitus; seurakunnat pyrkivät myymään kiinteistöjään.

Pesonen puhuu hengellisen joustavuuden ja matkalla olon puolesta.

– Merkittävintä lopulta on, että ihmisillä on kaipaus. Joskus vain on niin, että jokin tärkeä paikka häviää, ja silloin olisi hyvä, jos hengellinen elämä ei olisi paikasta kiinni.

Yläkoulun takana on Fransiskus-puu, vanha vaahtera, jonka juurella on pyhimyksen patsas. Kuva: Hannu Jukola

——————————————————————————————————

Hiljaisuuden retriittejä Suomessa

Hiljaisuuden Ystävien sivuille hiljaisuudenystavat.fi on koottu hiljaisuuden paikkoja ja retriittitaloja, jotka ottavat vastaan retriittivieraita. Listaa voi päivittää laittamalla viestiä osoitteeseen toimisto@hiljaisuudenystavat.fi.

Enonkosken luostariyhteisö luostariyhteiso.fi

Metsäkestilä Ikaalisissa metsakestila.fi

Poitsilan retriittikartano Haminassa hiljaisuudenystavat.fi

Riihon Majatalo Keuruulla riihonmajatalo.fi

San Damiano Porlammilla @San Damiano

Snoan Hangossa snoan.fi

Tammilehto Rymättylässä turunseurakunnat.fi/tutki-uskoa/retriitit

Tervajoen retriittikoti Kiteellä tervajoenhiljaisuudenyhdistys.yhdistysavain.fi

Via Silentii viasilentii.fi

Vivamo Lohjalla vivamo.fi

Wiisalan kartano Rantalahdella wiisala.fi