Pääkirjoitus | Valheellista retoriikkaa

Yhdysvaltalainen konservatiiviaktivisti Charlie Kirk salamurhattiin syyskuun 10. päivänä Utahissa, kun hän oli yliopiston kampuksella puhumassa ja keskustelemassa politiikasta.  Viimeistään salamurhaa seurannut uutisointi teki hänet tunnetuksi myös Suomessa ja nosti otsikoihin kristillisen nationalismin. Konservatiivisten arvojen edistämiseen tähdänneessä Kirkissä tiivistyi moni Yhdysvaltojen kristilliseen oikeistoon liittyvä teema, ja hän oli näkyvä Trumpin tukija.

Kirkin muistotilaisuus järjestettiin urheilustadionilla, ja se keräsi kymmeniätuhansia ihmisiä Arizonan Glendaleen. Paikalla olivat muiden muassa Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump, muuta politiikan kermaa ja miljardööriliikemies Elon Musk.

Tilaisuus sai myös uskonnollisen juhlan tuntua, ja monet yleisöstä otetut kuvat näyttivät ihmisiä liikutuksen vallassa kädet ylös kohotettuina kuin ylistystilaisuudessa.

Raamattu ja Jeesus ovat kuitenkin vaikeita sanoja politiikassa, jos yhtään pintaa raaputetaan.

 

Viimeistään nyt ymmärrämme, että monien amerikkalaisten mielissä uskonto yhä liittyy kiinteästi politiikkaan ja että konservatiiviset kristityt ovat tärkeä äänestäjäjoukko, jonka Trump on onnistunut houkuttelemaan taakseen. Kristillisellä nationalismilla on vankka kannattajakunta.

Raamattu ja Jeesus ovat kuitenkin vaikeita sanoja politiikassa, jos yhtään pintaa raaputetaan. Niillä perustellaan monenlaisia asioita, mutta kyse on aina tulkinnasta.

Jos tarkastellaan esimerkiksi kymmentä käskyä, löydetään nopeasti kohta, jossa kielletään tappaminen. Miten tätä käskyä tulisi tulkita? Onko oikein teloittaa murhaajia sähkötuolissa? Onko oikein tappaa itsepuolustukseksi? Voiko sota olla oikeutettu? Onko abortti kaikissa tilanteissa väärin? Tai entäpä valehtelu, väärän todistuksen antaminen? Poliitikkojen valheita kirjanneet ovat kauan sitten seonneet laskuissaan.

Jos puolestaan katsotaan Jeesuksen sanoja, törmätään nopeasti kohtiin, joissa hän puhuu omaisuuden vaaroista ja siitä, että tulisi rakastaa kaverin lisäksi myös vastustajiaan. Hän puhuu myös köyhien auttamisesta ja esimerkiksi kehottaa rikasta nuorukaista myymään kaiken omaisuutensa ja antamaan köyhille. Laupiaan samarialaisen ja tuhlaajapojan tarinat kertovat ehdottomasta rakkaudesta.

Voiko kymmenestä käskystä ja Jeesuksen opetuksista vetää johtopäätöksiä yhteiskunnan rakentamisesta? Tulisiko valtion olla sosialistis-pasifistinen jumalanpalvelusyhteisö, jossa kaikkia rakastetaan ja rahat annetaan köyhille?

Maailmanhistoria osoittaa, että ihmiset eivät osaa elää utopioissa ja että sotilaallisilla tyhjiöillä on taipumus täyttyä.

Maailmanhistoria osoittaa, että ihmiset eivät osaa elää utopioissa ja että sotilaallisilla tyhjiöillä on taipumus täyttyä. Tällä tavoin rakennettu yhteiskunta olisi haihattelua.

Amerikkalaiseen kristilliseen nationalismiin kuuluvat konservatiiviset tulkinnat Raamatusta ja Jeesuksesta ovat yhtä lailla inhimillisiä tulkintoja. Jeesus puhuu melko vähän aseenkanto-oikeudesta tai siitä, että Yhdysvallat olisi Jumalan erityisasemaan asettama valtio.

Kirkkohistorian dosentti Mikko Ketola analysoi kristillistä nationalismia aikakauslehti Vartijassa helmikuussa 2024:

On muodostunut tietynlainen käänteinen kultainen sääntö: odota muiden tekevän sinulle niin kuin sinä haluaisit tehdä heille. Se tarkoittaa, että pelko kulttuurisen ja poliittisen vallan menetyksestä saa kristityt haluamaan toisten ryhmien kansalaisoikeuksien, esimerkiksi äänioikeuden rajoittamista, koska he pelkäävät, että juuri siten toiset ryhmät kohtelisivat valtaan päästessään heitä itseään.

Charlie Kirkin murha oli tietenkin väärin. Kirkin leski Erika Kirk puhui muistotilaisuudessa eri sävyllä kuin Trumpin hallintoa edustaneet, esimerkiksi Trump itse, jonka mukaan Charlie Kirk halusi parasta vastustajilleen. ”Siinä eroan Charliesta. Minä vihaan vastustajiani. Enkä toivo heille parasta”, Trump sanoi. Erika Kirk sen sijaan kertoi Jeesuksen esimerkkiin vedoten antavansa miehensä ampujalle anteeksi.

Retoriikka, jossa inhimilliset valtapyrkimykset pyritään oikeuttamaan Raamatulla tai Jeesuksella, on valheellista retoriikkaa.

 

Raamattu ja Jeesus löytyvät tietenkin länsimaisten yhteiskuntien pohjalta. Ne ovat vaikuttaneet suuresti siihen, että meillä on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ja tasavertaisuuteen pyrkivä oikeusjärjestelmä.

Sen sijaan suoraa ohjetta yhteiskunnan rakentamiseksi Raamatusta ei löydy. Retoriikka, jossa inhimilliset valtapyrkimykset pyritään oikeuttamaan Raamatulla tai Jeesuksella, on valheellista retoriikkaa.

Langenneessa maailmassa ihmisten yhteiselo on järjestettävä kompromisseja tehden, ei utopioita tavoitellen. Kompromissien edellytyksenä on, että toisin ajattelevia ei nähdä vihollisina, että heitä kuunnellaan ja että jokaisen ihmisarvoa kunnioitetaan.