Pääkirjoitus | Rauhantekijän puhelu Putinille

Suomen tasavallan presidentti Alexander Stubb ja Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre soittivat Venäjän presidentti Vladimir Putinille 27. lokakuuta ja keskustelivat tämän kanssa puolitoista tuntia. Stubbin mukaan puhelu soitettiin Ukrainan ja Yhdysvaltojen toiveesta, koska rauhanneuvottelut olivat vaarassa kariutua.

Puhelu sai ristiriitaisen vastaanoton. Esimerkiksi Tanskan ja Ruotsin pääministerit suhtautuivat siihen epäillen, Viro muistutti eurooppalaisen yhtenäisyyden tärkeydestä ja Puola kehotti valppauteen.

Rauhan tekeminen ei tarkoita vääryyden hyväksymistä.

Ukrainan rauhasta on tähän mennessä neuvoteltu Yhdysvaltojen johdolla, ja Eurooppa on joutunut seuraamaan pitkälti sivusta. Kyse on kuitenkin neuvotteluista, joita käydään Euroopan maaperällä käytävästä sodasta. EU:ssa on puhuttu jopa oman välittäjän nimittämisestä, mutta yhteistä linjaa ei ole syntynyt.

Samaan aikaan Euroopassa pelätään, että Yhdysvallat ja Venäjä sopivat Ukrainan tulevaisuudesta keskenään. Jos Eurooppa ei osaa toimia yhdessä, se jättää rauhanteon muille. Se on kestämätöntä tilanteessa, jossa pöydällä on suuren eurooppalaisen maan tulevaisuus.

Tilanne on Euroopalle erityisen kipeä, koska EU syntyi alun perin nimenomaan rauhan ja vakauden vuoksi. Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti vuonna 1950, viisi vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, että Ranska ja Saksa sitoisivat hiili- ja terästeollisuutensa yhteen. Tavoitteena oli tehdä uusi sota entisten vihollisten välillä mahdottomaksi. Schuman oli harras katolilainen, jolle sovinto oli myös uskon asia.

Sotaa ei saada loppumaan ilman, että joku puhuu sen aloittaneen kanssa.

Jeesus sanoo vuorisaarnassa: ”Autuaita ovat rauhantekijät.” Myös Paavali kirjoittaa, että Jumala on uskonut kristityille sovituksen viran.

Rauhan tekeminen ei tarkoita vääryyden hyväksymistä. Rauhan tekeminen on nimenomaan tekemistä, aktiivista työtä, johon sisältyy puhuminen sen kanssa, jota ei ehkä haluaisi edes kätellä. Sotaa ei kuitenkaan saada loppumaan ilman, että joku puhuu sen aloittaneen kanssa.

Kirkkojen piirissä, jos jossakin, tiedetään, miten vaikeaa ykseys on. Euroopan on kuitenkin kaikesta kitkasta huolimatta otettava rauhanponnisteluissa vahvempi rooli ja pyrittävä aktiivisesti sellaiseen rauhaan, jossa Ukrainan tulevaisuus säilyy avoimena ja toiveikkaana.

Me voimme rukoilla kaikkien ihmisten puolesta, myös kaikkien vallanpitäjien puolesta. Ne, jotka joutuvat soittamaan vaikeita puheluita, tarvitsevat kaiken tukemme.