Pääkirjoitus | Pääsiäinen ja ministeriön visio

Pääsiäinen. Vietämme pääsiäistä sen vuoksi, että Jumala itse tuli tänne maan päälle. Ihmiset surmasivat hänet, mutta hän antoi sen anteeksi. Yhteys oli jälleen auki.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut Peruskoulu 2045 – Elämää varten – tulevaisuusvision. Alaotsikko on: Visio suomalaiselle peruskoululle.

Ministeriön vision ytimessä peruskoulu nähdään olennaisena tulevaisuusinstituutiona, jonka tehtävänä on ”edistää sivistystä, merkityksellistä elämää, toivoa, toimijuutta ja yhteistä hyvää”.

Koulun painopiste siirtyy opettamisesta kasvattamiseen ja itsenäisen toimijuuden kehittämiseen. Vision mukaan ”peruskoulun tehtäväksi nousee entistä selvemmin rakentaa nuorille jaettua kyvykkyyttä maailman muuttamiseen”.

Suomeksi sanottuna peruskoulun tehtävän tulisi olla kasvattaa nuorista maailmanparantajia.

Se ei ole mitenkään vaatimaton tavoite. Se ei myöskään ole huono tavoite. Toivon ja yhteisen hyvän edistäminen kuulostaa suorastaan kristilliselle.

Toivon ja yhteisen hyvän edistäminen kuulostaa suorastaan kristilliselle.

Vision tukijalat ovat merkityksellinen elämä, elämä yhdessä ja elämä maapallolla. Maininnat työelämään valmistautumisesta, tehokkuudesta ja kansantalouden kasvattamisesta loistavat poissaolollaan. Niiden sijaan ministeriö korostaa vastuullista yhteiseloa planeettaa vaalien ja demokratiaa vahvistaen.

Vision valmistelijat ovat katsoneet aikaamme ja nähneet jotakin todella oleellista: materiaalisen hyvinvoinnin maksimi on länsimaissa saavutettu. Opetuksen ja kasvatuksen tavoitteena ei enää voi olla yhteiskunnassa pärjääminen niin kauan kuin se ymmärretään pelinä, jossa kiivetään tikkaita kohti yhä parempaa sosiaalis-ekonomista asemaa.

Sen sijaan tulevaisuuden yhteiskunnassa on kyse siitä, miten voidaan toimia yhdessä toiset huomioiden ja kestävällä tavalla.

Helsingin Sanomat otti 23.2. ilmestyneessä pääkirjoituksessaan kantaa samaan Peruskoulu 2045 – Elämää varten -visioon. Siinä aihetta käsiteltiin individualismin kannalta. Ministeriön julkaisemassa dokumentissa sanotaan: ”Globaalit ongelmat ja yhteiskunnalliset sekä hyvinvoinnin kriisit kuitenkin osoittavat, että muiden kannalta neutraali oman edun tavoittelu ei tuota tasapainoa, joka tukisi sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää elämää.”

Yksilökeskeisyys onkin ollut viimeisiä vuosikymmeniä leimaava piirre, joka on vain voimistunut. Visiossa uuden peruskoulun oppilaat olisivat maailmaa muuttava voima, joka veisi yhteiskuntaa yhteisöllisempään suuntaan.

Ydinkysymys on, onko suomalaisten jaettu arvopohja enää niin vahva, että koko ikäluokan vanhemmat voivat sitoutua tällaiseen peruskouluun? Haluavatko he, että heidän lapsensa olisivat osa yhteiskuntaa, jota rakennetaan yhteisyyden ja demokratian pohjalta planeetan rajallisuutta kunnioittaen?

Perinteiset kristilliset hyveet ovat usko, toivo, rakkaus, viisaus, oikeamielisyys, rohkeus, kohtuullisuus. Visiossa toistuvat sanat sivistys, tasa-arvo, yhteinen hyvä, hyvinvointi, kestävä tulevaisuus. Hyvinvoinnilla tarkoitetaan tässä yhteydessä muun muassa psyykkistä hyvinvointia ja elämän merkityksellisyyttä. Voidaankin sanoa, että opetus- ja kulttuuriministeriön laatimassa peruskoulun tulevaisuusvisiossa näkyy moni kristillisistä hyveistä.

Aika alkaa olla kypsä vastaliikkeelle äärimmäistä yksilöllisyyttä kohtaan.

Pääsiäinen. Jumala antoi itsensä meidän kaikkien puolesta. Yksi kaikkien puolesta. Hän loi yhteyden. Hän toi armon ja toivon. Hän synnytti yhteisöjä.

Ministeriön visio ei tietenkään ole evankeliumi. Se kuitenkin kääntää katseen suuntaan, jonka taustalla häämöttää pääsiäinen.

Elämme selvästi historian murroskautta. Aika alkaa olla kypsä vastaliikkeelle äärimmäistä yksilöllisyyttä kohtaan. Tarvitsemme jaettuja arvoja, jotka eivät korosta ulkoista menestystä, valtaa ja keskinäistä kilpailua.

Meidän tulee katsoa peiliin, Itämereen, sademetsiin ja syrjäytyneisiin ja nähdä toimintamme seuraukset. Synnit.

Sitten meidän tulee katsoa ristille ja nähdä pääsiäisen sanoma. Armo ja rakkaus. Niistä kumpuavat kristilliset hyveet.

Yhteiskunta ja maailma tarvitsevat hyvyyttä, eivät itsekkyyttä. Paluu hyveiden äärelle peruskoulussa voi kuulostaa kunnianhimoiselta, mutta toivon todella, että visiota aletaan pikimmiten viemään käytäntöön.