Pääkirjoitus | Murroksen aika

Moni miettii, millainen tästä vuodesta tulee, millaisia toinen toistaan kummallisempia aivoituksia maailman johtajat suustaan päästävät tai lähtevät toteuttamaan. Kuinka suuressa vaarassa sopimuspohjainen ja tuntemamme maailmanjärjestys on? Elämmekö suuren murroksen aikaa?

Voi käydä jopa niin, että painetut maailmankartat vanhenevat, hallinnot vaihtuvat, diktatuurit kukistuvat ja uusia diktatuureja nousee. Me seuraamme tätä kaikkea lähes reaaliajassa ja huokailemme aamu- tai iltapalapöydässä, että mitäs nyt taas.

Maailman mullistusten keskellä on muutama asia, jotka ovat pitäneet paikkansa läpi vuosisatojen.

Maailman mullistusten keskellä on muutama asia, jotka ovat pitäneet paikkansa läpi vuosisatojen. Yksi niistä on pikainen maailmanloppu, jota on odotettu kautta aikojen. Ensimmäiset tunnetut eskatologiset kuvaukset ovat ajalta ennen Jeesuksen syntymää, ja kristillinen perinne tuntee pitkän listan erilaisia profetioita ja laskelmia tuhosta. Silti sitä ei vielä ole kuulunut.

Toinen on nuoriso, joka on ollut pilalla niin kauan kuin nuoria on ylipäänsä ollut olemassa. Anekdootin mukaan vuonna 347 eKr. kuollut filosofi Platon harmitteli nuorisoa, joka rikkoo vanhempiensa käskyjä ja mellakoi kaduilla. Ja nyt, yli kaksi tuhatta vuotta myöhemmin, yhä ovat pilalla. Tosin katumellakat lienevät vähentyneet, sillä olisi varmasti emotionaalisesti raskasta laittaa ruutu pois ja lähteä ulos pitämään elämää.

Ehkäpä kaikki tiivistyy siihen, että ennen kaikki oli paremmin. Joskus silloin, kun itse oli nuori, nuoriso ei ollut niin pilalla eikä maailmanloppukaan tulossa ihan heti.

Omasta mielestäni kaikki oli paremmin 1980-luvulla, koska se oli lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni aikaa. Jonkun toisen mielestä taas kaikki oli varmasti paremmin jollakin toisella vuosikymmenellä riippuen ihan siitä, milloin henkilö on syntynyt.

Edellä mainittujen kolmen asian lisäksi juuri mikään ei olkeaan pysyvää, vaan maailma on liikkeessä ja muuttuu jatkuvasti.

Anteeksi. Onpas.

Nimittäin kaikkein oleellisin asia maailmassa on pysyvää. Tietenkin ne luonnonlait, joiden mukaan universumi toimii, ovat pysyviä. Mutta on vielä jotain olennaisempaa. Luoja, joka tämän kaiken on luonut.

Maailman muuttuminen ei ole merkki siitä, että Jumala olisi poissa, vaan siitä, että maailma on aina ollut keskeneräinen. Raamattu ei lupaa meille vakaata maailmanjärjestystä, pysyviä valtakuntia tai virheetöntä ihmisluontoa. Se lupaa jotain muuta: Jumalan uskollisuuden, joka ei riipu ihmisten onnistumisista tai epäonnistumisista.

Elämme kiistämättä murroksen aikaa. Mutta se, mikä meille näyttäytyy uutisvirrassa kaaoksena, on Luojalle osa historiaa, jonka alku ja loppu ovat hänen käsissään.