Näkökulma: Voiko entinen jihadisti rakentaa Syyriasta valtion, jossa kristitytkin ovat yhdenvertaisia?

Syyrian uusi parlamentti kokoontui heinäkuussa.Uuteen parlamenttiin valittiin kuusi kristittyä, joista Madonna Bishara äänestettiin jopa parlamentin toiseksi varapuheenjohtajaksi.

Tämä on tärkeä virstanpylväs, koska valitsijakokousten ja presidentin omien valintojen perusteella muodostetun parlamentin yksi keskeinen tehtävä on laatia Syyrialle uusi pysyvä perustuslaki.

Pysyvä perustuslaki ratkaisee, millainen valtiojärjestys vuonna 2025 puretun baath-järjestelmän tilalle vakiintuu. Parlamentin avajaispuheessaan heinäkuussa presidentti Ahmed al-Sharaa kehotti kansanedustajia ”tekemään tästä neuvostosta vastuullisuuden ja pätevyyden esikuvan”. Hän myös kuvaili parlamenttia ”totuuden ja oikeudenmukaisuuden foorumiksi”.

Mikä voisi mennä pieleen?

* * *

Vuonna 2011 rauhanomaisena alkanut Syyrian kansannousu militarisoitui nopeasti ja hajosi keskenään kilpaileviin suuntauksiin. Radikaaleimpien järjestöjen tavoitteeksi ei suinkaan tullut demokratia vaan shariaan perustuva islamilainen valtio. Sodan aikana äärijärjestöt kohdistivat maan etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin äärimmäisen julmaa väkivaltaa, ja esimerkiksi vuosituhantinen kristinuskon jatkuvuus Syyriassa vaarantui vakavasti.

Sisällissodan kuluessa terroristijärjestö al-Qaidan syyrialaishaarana tunnettu al-Nusran rintama nousi yhdeksi vaikutusvaltaisimmista aseellisista ryhmistä. Sitä johti Ahmed al-Sharaa. Tuolloin hän oli Yhdysvaltain etsintäkuuluttama terroristi, joka tunnettiin jihadistinimellään Abu Muhammad al-Jolani. Vuonna 2016 al-Nusran rintama ilmoitti katkaisevansa siteensä al-Qaidaan ja vaihtoi nimensä Jabhat Fatah al-Shamiksi. Seuraavana vuonna järjestö yhdistyi muiden islamististen kapinallisryhmien kanssa Hayat Tahrir al-Shamiksi (HTS), jonka johtavana hahmona al-Sharaa jatkoi.

Kun Syyriaa vuodesta 2000 hallinnut Bashar al-Assad joutui maanpakoon Moskovaan, al-Sharaa vaihtoi taistelijanasun tummaan pukuun ja nousi maan presidentiksi. YK ja Yhdysvallat poistivat hänet terroristipakolistoilta, ja myös hänen aiemmin johtamansa HTS-järjestö on poistettu muun muassa Yhdysvaltain ja Britannian terroristijärjestöjen luetteloista.

Voiko tällaiseen muodonmuutokseen luottaa?

Ongelma on siinä, että vaikka al-Sharaa on jo kauan sitten katkaissut organisatoriset siteensä al-Qaidaan, hän ei ole julkisesti kertonut, mistä aiemmista salafijihadistisista käsityksistään hän kenties on luopunut.

Salafijihadismi ei hyväksy ajatusta, että kansa voisi edustuksellisen demokratian keinoin päättää yhteiskunnan laeista, koska ihmisten säätämien lakien yläpuolella on Jumalan laki. Tällainen ajattelu jättää vähän tilaa uskonnolliselle ja poliittiselle moniarvoisuudelle.

Salafijihadistit ovat hyödyntäneet myös niin sanottua takfir-ajatusta. Se tarkoittaa muslimiksi tunnustautuvan henkilön tai ryhmän julistamista epäuskoiseksi tai islamista luopuneeksi. Ääriryhmät ovat sen avulla oikeuttaneet väkivaltaa myös muita muslimeja vastaan.

Tällainen ajattelumalli ei sovi moniarvoiseen demokratiaan, jossa eri mieltä olevia kunnioitetaan ja kuunnellaan.

* * *

Maailmassa on monia diktatuureja, joiden nimessä esiintyy demokratia. Paras esimerkki on Pohjois-Korea eli virallisesti Korean demokraattinen kansantasavalta. Sen perustuslakiin on kirjattu kansalaisten oikeuksia, kuten lehdistönvapaus tai oikeus äänestää ja asettua ehdolle puoluekannasta ja uskonnosta riippumatta. Käytännössä oikeudet eivät toteudu.

Olennaista on, kuinka valtion perustamisasiakirjojen lupaukset saadaan vastaamaan poliittista todellisuutta.

Ruotsissa säädettiin vuonna 1634 hallitusmuoto, jossa todettiin, että ”yksimielisyys uskonnossa ja oikeassa jumalanpalveluksessa on arvollisen, sopuisan ja pysyvän hallituksen vahvin perusta”. Tämä tietenkin koski myös Suomea, ja se tarkoitti, että sekä kuninkaan että alamaisten tuli kuuliaisesti tunnustaa luterilaista uskoa. Tällaisessa 1600-luvun yhteiskunnassa eri uskontoja tunnustavien ihmisten yhdenvertaisuudelle oli vähän tilaa.

Tilanne muuttui huomattavasti itsenäisen Suomen ensimmäisessä hallitusmuodossa vuonna 1919. Siinä todettiin: ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.”

Vielä tuohon aikaan valtiovallan ja evankelis-luterilaisen kirkon suhde säilyi läheisenä, mutta valtiovallan oikeutus ei perustunut enää Jumalaan vaan kansaan. Hallitusmuoto turvasi sananvapauden ja uskonnonharjoittamisen vapauden sekä sääti kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet lähtökohtaisesti uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumisesta riippumattomiksi.

Toisin sanoen muutos on aina mahdollinen.

* * *

Kiinnostavaa onkin, että itse asiassa Syyrian perustuslailliseen julistukseen on jo nyt kirjattu kansalaisten yhdenvertaisuus, uskonnonvapaus sekä ne kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin sisältyvät oikeudet, jotka Syyria on ratifioinut.

Kuulostaa hyvältä, mutta tämä ei vielä riitä. Sama asiakirja nimittäin määrää, että ainakin toistaiseksi presidentin on oltava muslimi, ja islamilainen oikeusoppi eli fiqh on lainsäädännön pääasiallinen lähde.

Tulevassa perustuslaissa onkin ratkaistava, kumpi painaa viime kädessä enemmän: kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus vai enemmistöuskonto lainsäädännön perustana. Juuri aloittaneeseen parlamenttiin on valittu ja nimitetty myös uskonnollisten ja etnisten vähemmistöjen edustajia, mutta ilman perusteellista perustuslakiremonttia esimerkiksi kristittyjen ja druusien asema Syyriassa ei vaikuta lupaavalta.