Markus Partanen | Myrskyn keskellä

Olimme saapuneet pitkän taipaleen takaa merenrantaan kalaan. Ilma oli kylmä, joitain pakkasasteita, ja tuuli toi laineita rantaan melkein vaahtopäinä. Lähdimme silti, minä ja ystäväni. Virvelit käsissä, uistinrasiat repuissa ja mielet hiljaista toivoa täynnä. Pietarin tavoin työnsimme veneen vesille mökkirannasta. Vene oli puisilla airoilla varustettu lasikuituinen vaatimattomuus ilman perämoottoria. Se kantoi meidät kuitenkin merenlahden toisella puolen makaavalle kallioiselle saarelle, joka kasvoi katajaa ja tyrniä. Jospa saaren suojissa tuuli ei painaisi meitä kumoon, tuumimme. Kokka karahti rantahiekkaan ja kumisaappaat kahlasivat vettä kiskoessamme…