Kainulainen | Rakastamisen rajattomuuus

Lähimetsäkin on lähimmäiseni. Ajatus kiteytyi päässäni, kun viime syksynä osallistuin kamppailuun itselleni ja monille rakkaan metsän puolesta. Sille suunniteltiin rajuja harvennuksia ja pientä salaperäistä kuusikkoa ehdotettiin avohakattavaksi. Mutta me lähialueen ihmiset nousimme vastarintaan. Moni puki sanoiksi, miksi tällaisessa maailmanajassa on entistä tärkeämpää, että ihmisellä on paikka, jossa mieli ja sielu lepäävät luonnon sylissä. Puhumattakaan muista lajeista, kuten uhanalaiseksi käyneestä hömötiaisesta, jolle monimuotoiset metsät ovat ainoa mahdollinen koti. Tällaisessa maailmanajassa lähimmäisen rakastaminen tuntuu välillä aivan rajattomalta tehtävältä. Ainakin, jos koettaa ottaa…