Jerusalemin kuningaskunnan kohtalo ratkaistiin Hattinin sarvilla käydyssä taistelussa, jonka taustalla oli herttuan ahneus

Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta armottomasti, tasanko väreili kuumuudesta. Oli 3. heinäkuuta 1187. Hiki virtasi nahasta ja metallista valmistettujen haarniskojen alla, mutta yöksi oli pakko leiriytyä janoisena, sillä vettä ei ollut tarpeeksi. Seuraava aamu valkeni, ja heinäkuisesta päivästä oli jälleen tulossa kuuma. Lisäksi tuuli kantoi mukanaan savun hajua. Kuiva maasto oli liekeissä. Jerusalemin kuningas Guy de Lusignan määräsi joukkonsa hyökkäämään. Siihen kuului 1 200 raskaasti aseistettua ratsusotilasta, 12 000 jalkamiestä ja lisäksi kevyttä ratsuväkeä. Kärjessä alas Hattinin kukkuloiden rinnettä eteni Tripolin kreivi Raymond…