Jaakko Pirttiaho | Pelkään, ja en sittenkään

Olen pelännyt Pietarin kirjeitä. Niissä näyttää olevan niin paljon ohjeita henkilökohtaiseen pyhitykseen, että kirjeet ovat painaneet minut vuosien varrella yhä uudelleen kanveesiin. Mutta jotain tapahtui ehkä vuosi, pari sitten: aloin kuulla Pietaria uusin korvin. En lukenut hänen kahta muistutuskirjettänsä enää kuvauksiksi paremmasta onnistumisesta, vaan ne olivat kuin vanha lipastollinen rakkaudessa ja kivussa syntyneitä sanoja. Evankeliumeissa Pietari kuvataan luhistumassa Jeesuksen katseeseen. Kolme kertaa Jeesuksen kieltänyt mies oli kulttuurin pelisäännöillä kieltänyt opettajansa lopullisesti. Mietin, kuinka erisävyisiä Pietarin pergamentit olisivat olleet ilman katkeraa…