Arjen pyhyyttä | Odottamattomuuden siunaus

Kun mustikanvarvut ja suopursut peittyivät alkutalven lumiharsoon, pakkasin rinkkani ja lähdin yksinvaellukselle suomalaisen metsän lumisille poluille. Kettu, hirvi, jänis, pöllö, korppi ja tikka olivat matkakumppaneitani, kun tarvoin kiireettä läpi talvisen maan. Viitenä päivänä taitoin neljä peninkulmaa. Kuljin päivän valoisimmat tunnit ja iltapäivällä leiriydyin lepäämään. Autiot kodat tarjosivat suojan. Vuolin kiehiset, revin tuohet ja sytytin tulet tulisijaan. Sen äärellä valmistin ruoat ja lämpimät juomat kattilassa. Sen äärellä oli lämmin nukkua. Loppuvaelluksesta matkani sai odottamattoman käänteen. Pakkaskeli oli kyllä ollut matkakumppanini, mutta…