Arjen pyhyyttä | Meikäläisyyden harha

Huoneessa oli kymmeniä ihmisiä, erilaisia iältään, ihonväriltään ja kulttuuriltaan. Jos tutustumisleikin juontaja olisi kysynyt, mitä yhteistä meillä on, olisivat toisiaan ulkoisesti muistuttavat helposti löytäneet ikään ja syntyperään perustuvat ryhmänsä. Niistä olisi sitten ennakkoluuloisina pälyilty naapuriin. Mutta juontaja esittikin väittämiä ja pyysi itsensä niistä tunnistavia asettumaan samaan ryhmään. Jokaisen väittämän jälkeen ihmiset hakeutuivat saman kokeneiden kanssa yhteen. ”Äitini on kuollut”, juontaja sanoi, ja heti äidistä luopumisen suru kasvatti yhteyttä niiden kesken, jotka olivat sen kokeneet, ikään tai ihonväriin katsomatta. ”Minua kiusattiin…