KUVAT
Arjen pyhyyttä | 12.09.2025 | 16 / 2025
Kuluneena kesänä pääsin pitkästä aikaa mansikkamaalle vanhempieni mökillä. Ennätyspitkä helleputki oli hellinyt Suomea, ja kermakakku mielessäni nostelin mansikoiden päälle levitettyjä harsoja. Mansikat olivat kuitenkin kypsyneet nopeammin kuin mitä me poimijat ehdimme paikalle, ja mullan päällä lepäsi painavia terttuja, joiden tummanpunaiset marjat olivat jo ylikypsiä ja homeisia. Aika oli ajanut niiden ohi. Kyykkiessäni mansikkapuskissa mietin, käyköhän meille ihmisillekin joskus samoin. Että olemme niin tottuneita odottamaan ja olemaan riittämättömiä, ettemme edes huomaa, kuinka hedelmämme ovat jo kypsiä ja valmiita poimittaviksi. Keskeneräisenä…
Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Se on helppoa ja turvallista, voit perua tilauksen milloin hyvänsä.
LISÄÄ AIHEPIIRISTÄ