Arjen pyhyyttä | Kyntöauralle olisi tilausta

Ajoin maalle tutun mutkittelevan metsätien halki. Peltoaukean tullessa näkyviin, hihkaisin ääneen, kun keltaisen sängen tilalla oli tumman harmaata savea. Vuosien ajan tuo näky oli aina synkkä, pimeä ja haikea. Ilman katuvaloja, ilman lunta, kaikki oli vain mustaa. Katsoin nyt maisemaa eri silmin. Pysähdyin säntillisen kynnöksen eteen, kun auran terien voimalla kääntämä savi kiilsi auringossa ja muodosti eteeni toistuvan, juhlallisen koristeellisen ornamenttikuvion. Saven selkeä rytminen kuvio ja tuttu maisema jäsensivät yhtäkkiä oman arkeni polttavia kysymyksiä. Kynnöspelto oli järjestyksessä ja käytännöllisesti toimiva.…