Ylösnousemuksen kosminen merkitys

Vuosia sitten olin ohjelmistoinsinööri, enkä ole oikeastaan koskaan kokonaan jättänyt taakseni noiden vuosien nörttiyttä. Todisteena siitä rakastan yhä XKCD:tä, verkkosarjakuvaa, jota kaikki IT-alalla lukevat mutta josta kukaan muu ei ole koskaan kuullut. Sen tekijä Randall Monroella on poikkeuksellinen kyky katsoa asioita metatasolta, loitontaa näkökulmaa niin kauas, että kysymyksen perimmäinen taso tulee näkyviin.

Sarjakuva: XKCD1111

Ajatellaan vaikka tätä esimerkkiä.

Monroe tekee olympiatason loikan kevyestä Hollywood-viihteestä kaiken sen tuhoutumiseen, mitä rakastamme ja pidämme arvokkaana. Hän hyppää kaikkien välivaiheiden yli: rakkauden, perheen, kaipauksen, pelkojen, toiveiden ja epäoikeudenmukaisuuden, ja menee suoraan kaiken lopulliseen päätepisteeseen.

Hänen esimerkkinsä innoittamana haluan tehdä jotakin samankaltaista kristinuskon keskeiselle sanomalle. Se esitetään usein ihmiskeskeisesti, jolloin huomio kohdistuu johonkin välitasolle, siinä väistämättömässä tosiasiassa, että sinä kuolet, ja siinä kuolemanjälkeisen elämän toivossa, jonka kristinusko tarjoaa. Mutta tämä ei ole koko ongelma.

Ihmisen kuoleman väistämättömyyteen keskittyminen on liian kapea näkökulma.

Ihmisen kuoleman väistämättömyyteen keskittyminen on liian kapea näkökulma. Ihmisen kuolema on väistämätön syvemmästä syystä, joka koskee kaikkea. Se, että kaikki ihmiset kuolevat, on vain jäävuoren huippu. Kaikki elävä päättyy. Eikä vain kaikki elävä. Kaikki oleva rapistuu ja katoaa. Kaupungit rapistuvat, valtakunnat sortuvat, taideteokset murenevat tomuksi, vuoret tasoittuvat, joet kuivuvat. Mikään aineellinen ei kestä ikuisesti.

Kuten XKCD-sarjakuva huomauttaa, myös aurinko laajenee kerran niin, että se tuhoaa maan ja luhistuu sen jälkeen itseensä. Sitten kaikki tähdet sammuvat, ja jäljelle jää vain pimeys. Vaikka maailmankaikkeuden kaikki aine joskus myöhemmin tiivistyisi uudelleen ja synnyttäisi toisen alkuräjähdyksen, se ei muuttaisi asiaa. Tuleva maailmankaikkeus ei säilyttäisi mitään nykyisestä maailmankaikkeudesta. Kaikki olisi hävitetty.

Tätä kutsutaan entropiaksi, ja se hallitsee kaikkea aineellisessa maailmassa. Jos kuvittelemme, että jokin tulevaisuuden teknologia voisi ratkaista ongelman, emme ole oikeasti ymmärtäneet entropian käsitettä. Kaikki teknologia toimii fysiikan lakien puitteissa, se ei muuta noita lakeja. Siksi mikään ihmisen kehittämä teknologia ei ole koskaan kumonnut entropiaa muuten kuin paikallisesti ja sillä hinnalla, että entropia kiihtyy jossakin muualla. Aivan kuten painovoima tai valonnopeus, entropia on osa todellisuuden rakennetta sellaisena kuin me sen tunnemme. Mikään ei pääse sen otteesta.

Ainoa, joka voisi kääntää entropian suunnan, on hän, joka alun perin loi maailmankaikkeuden. Luoja, joka loi paitsi aineellisen todellisuuden, myös fysiikan lait – entropia mukaan lukien.

Hän, ainoa joka olisi voinut vastustaa entropian lakia, antautui sen valtaan.

Kristinuskon ytimessä on tapahtuma. Kristityt uskovat, että maailmankaikkeuden, aineen ja fysiikan lakien Luoja astui kerran omaan maailmankaikkeuteensa. Jumala itse syntyi, eli ja kuoli maailmassa, jonka oli luonut. Jeesus vajosi alas, aina vain alemmas, todellisuuden pohjalle saakka, sinne, missä kuolema hallitsee kaikkea. Hän noudatti sen lakeja loppuun asti. Eikä vain moraalisia lakeja. Hän noudatti myös niitä fysikaalisia lakeja, jotka hän itse oli luonut, ja alistui niihin lääketieteellisiin syihin, jotka selittävät ruumiin kuoleman. Hän, ainoa joka olisi voinut vastustaa entropian lakia, antautui sen valtaan.

Mutta miksi? Miksi Jumala alisti itsensä tuhoutumiseen?

Kristityt uskovat, että Jeesus kuoli kulkeakseen kuoleman läpi ja sen toiselle puolelle, jotta me voisimme seurata hänen jäljissään. Ja jos seuraamme häntä, jos annamme hänen elämänsä virrata meissä ja määrittää olemassaolomme, hän antaa meille osallisuuden siihen suureen käänteeseen, jonka hän aloitti itsessään. Hän astui alas tuonelaan vain noustakseen taivaaseen ja vetääkseen kaiken mukaansa. Ei vain ihmiset, vaan kaiken elävän. Eikä vain kaiken elämän, vaan kaiken olevan. Koko todellisuus asetetaan jälleen kohdalleen hänen elämänsä voimasta.

Evankeliumi kertoo Jumalan suunnitelmasta uudistaa koko luomakunta.

Kristillinen evankeliumi ei koske vain ihmisiä, vaikka ihmisellä on siinä keskeinen osa. Evankeliumi kertoo Jumalan suunnitelmasta uudistaa koko luomakunta niin, ettei mikään hyvä, mikään kaunis eikä mikään tosi katoa lopullisesti. Kaikki, millä on koskaan ollut arvoa, pelastetaan ja pidetään olemassa ikuisesti sen elämän kautta, joka meille tarjotaan Jeesuksessa.

Kirjoittaja on systemaattisen teologian apulaisprofessori St Mary’s Seminary and Universityssä.