Sana avautuu | Raamatun maata kaivamassa 1/5: Siloan allas vaihtoi paikkaa

Olin Jerusalemissa Rockefeller-museon kopiokoneella, kun viereeni tuli tuuheatukkainen mies kysymään, mitä olen tekemässä. Kerroin tallentavani Megiddon kaivausartikkelia väitöskirjaani varten. Tuuheatukkainen sanoi, että hänkin on kirjoittanut Megiddosta. Kysyin, kenen kanssa saan keskustella. Hän vastasi: ”Olen Ronny Reich.” Siihen minä ”että ohhoh, olen ajatellut, että tapaisinpa joskus hänet, nyt kun täällä Jerusalemissa olen”.  Hän kysyi, miksen ollut soittanut. Minä en vastannut, että ei suomalainen sillä tavalla vieraille soittele, miettii vaan ja toivoo näkevänsä.

Olin lukenut Reichin kaivauksista, joita hän oli tehnyt Gihonin lähteellä ja paikka kiinnosti minua. Aikamme juteltuamme hän sanoi, että voi lähteä minulle näyttämään löytöpaikkaa, eihän se ollut edes kaukana. Siitä vain alas Kidronin laaksoon.

Saatuani selostuksen tuon Jerusalemin ikiaikaisen vesilähteen monimutkaisista vaiheista menimme muutama sata metriä laaksoa eteenpäin. Siellä oli pieni ruohikkoinen alue, jota Reich kertoi kiihkeästi haluavansa kaivaa, mutta jonne lupaa ei ole saatu vaikeiden omistussuhteiden vuoksi.

Seuraavana talvena, vuonna 2004, kyseisellä paikalla tapahtui putkivuoto. Kaivinkone poisti maata korjauksen vuoksi ja maasta pilkisti kiviporrasaskelma. Paikalle hälytettiin Jerusalemin arkeologiasta vastaavat Ronny Reich ja Eli Shukron. Unelma toteutui, sillä pelastuskaivaus oli pakko aloittaa.

Portaiden salaisuus

Portaiden salaisuus alkoi paljastua, kun sieltä löydettiin useita kolikoita, joiden perusteella rakentamisajankohta voitiin päätellä. Vanhimmat rahat olivat hasmonealaisajalta noin vuodelta 100 eKr. Tämän jälkeen paikkaa oli käytetty vajaan parinsadan vuoden ajan, sillä myös Herodes Suuren ajan kolikoita löytyi ja viimeisimmät ajalta ennen vuonna 70 jKr. tapahtunutta Jerusalemin hävitystä.

Kiinnostavaa on, että Jerusalemissa oli tuolloin kaksi suurta vesiallasta, Siloa ja Betesda, jotka molemmat mainitaan Johanneksen evankeliumissa.

Mihin nämä portaat veivät? Pian selvisi, että kyseessä oli ison vesialtaan toinen pääty. Useita vuosia myöhemmin myös toisten reunojen portaita tuli esiin. Arkeologit olivat löytäneet Siloan altaan. Vesi tuli tähän Gihonin lähteeltä ulkokanavaa pitkin.

Vuosisatojen ajan Siloan allasta oli näytetty toisessa paikassa, tosin ihan lähellä. Nimittäin Gihonista vie kallion sisään kaivettu vesikanava, niin sanottu Hiskian tunneli, hiukan ylemmäs samalla rinteellä. Oletus on, että Jerusalemin tuhossa oikea allas oli täyttynyt maalla. Vuosisatoja myöhemmin sen paikka ei ollut tiedossa ja siksi Siloan altaasta muistuttava kirkko rakennettiin Hiskian tunnelin päähän.

Kiinnostavaa on, että Jerusalemissa oli tuolloin kaksi suurta vesiallasta, Siloa ja Betesda, jotka molemmat mainitaan Johanneksen evankeliumissa (Joh. 9:7 ja 5:2). Molempien käyttötarkoitus oli sama. Ne olivat mikve-altaiksi kutsuttuja rituaalisen puhdistautumisen paikkoja. Betesda löydettiin jo vuonna 1888. Sieltä tuli esiin juuri sellainen viisipylväinen rakennelma, joka kuvataan jakeessa Joh. 5:2.

Hiljaa virtaavat vedet

Johanneksen evankeliumin historiallinen luotettavuus on joskus kyseenalaistettu. Tässä kohden se paikantaa muita evankeliumikirjoja tarkemmin Jerusalemin kaupunkikuvan yksityiskohtia.

Jo Vanhassa testamentissa tapaamme Gihonin lähteen kuningas Salomon kruunajaispaikkana (1. Kun 1:33). Myöhemmin profeetta Jesaja mainitsee Siloan hiljaa virtaavat vedet vastakohtana Kaksoisvirtainmaan suuriin jokiin (Jes. 8:6).

Muinainen Jerusalem rakennettiin tälle paikalle juuri Gihonin lähteen vuoksi. Samasta lähteestä pulppuaa edelleen kirkasta vettä. Myös Raamatun kertomuksen kirkas vesi synnyttää samaa uskoa, jonka Jeesus tälle maailmalle välitti.