Uudenvuoden sauna – ihon ja omantunnon puhtaus

Kun olin pieni, meillä oli tapana iltaisin kokoontua lukemaan ja laulamaan. Iltahartaudesta ei puhuttu, vaikka sentapaisesta oli kyse. Isä luki Elma Aaltosen Puhtaan Suloisuuden punaista porttia, Pollyannaa, väliin Raamattuakin. Jos isän käteen sattui Väinö-vaarin kirjoittama Joulusta jouluun, jokainen lapsista sai vuorollaan valita kertomuksen. Minä valitsin aina Kallen kammottavimman yön. Siinä tuskin minua vanhempi Kalle uskalsi hiihtää pimeän korpitaipaleen äidille kätilöä hakemaan, vaikka susi jolkotteli kantapäillä. Vuodenvaihteen tienoilla isä valitsi usein itse kertomuksen Uuden vuoden sauna. Kertomus oli ennen kaikkea lyhyt…