KUVAT
Arjen pyhyyttä | 20.03.2025 | 5/2025
Yhtäkkiä minulle tuli mieleen olohuoneen avaimenreikä. Olen varmaan keksinyt sen, koska tokkopa me avaimenreiästä katselimme. Mutta muistan, että äiti oli pannut parasta pöytään ompeluseuran naisille, ja me lapset pelkäsimme, että meille ei jäisi mitään. Äiti ei ollut mikään ompeluseuraihminen. Hän ei viihtynyt järjestetyssä muodossa. Hän oli niitä naisia, jotka jättivät tiskit, jos lapset pyysivät pihalle lumilinnan tekoon. Ompeluseurassa hän näytti olevan vieraalla maalla kaukana. Olen ajatellut Jeesuksen äidistä samalla tavalla. Taide ja kirkko ovat kyllä tehneet kaikkensa korostaakseen hänen juhlallista…
Tutustu Sanan digitilaukseen 1 € / 1 kk. Se on helppoa ja turvallista, voit perua tilauksen milloin hyvänsä.
LISÄÄ AIHEPIIRISTÄ