Pojan menetys teki Marjukka Hankilammista toisten rohkaisijan: ”Olen saanut kokea sen, että Jumala auttaa”

Joulukuinen aamu 1983 oli porilaisen Marjukka Hankilammin elämässä musertava, mutta myös oudosti hengellinen, vaikka uskon asiat olivat hänelle tyystin vieraita. – Heräsin puoli seitsemän aikoihin ikään kuin minut olisi nypätty olkapäästä jalkeille. Minulla oli tarve käydä poikani Samin huoneessa. Äiti näki hiljattain täysi-ikäiseksi tulleen poikansa sängyn olevan tyhjä, mutta ei siitä suuremmin huolestunut. Kerta ei ollut ensimmäinen. Hän uskoi, että Sami oli isovanhempiensa tai kavereidensa luona. – Kun astelin takaisin vuoteeseen, käteni pakotettiin ristiin. Se oli hyvin selvä ja vahva…