Piispa paheksui Birgitan antautumista maallisille iloille

Huoneessa oli hämärää, seinän takaa kadulta kuului, kun härkien vetämät vankkurit keinahtelivat hitaasti eteenpäin mutaisella kadulla. Ajuri kirosi saksaksi, kun pyörä osui kuoppaan, oli varmaan oppinut sen porvarisisännältään.

Turun tuomikapitulin kaniikeilla oli kuitenkin tärkeämpää tekemistä kuin kuunnella satunnaisen kulkijan karkeuksia. He olivat kokoontuneet valitsemaan hiippakunnalleen uutta piispa, ja se oli tärkeä tehtävä.

Edellinen piispa, Benedictus Gregoriuksenpoika oli kuollut 24. lokakuuta, ja kahdeksan kaniikkia eli johtavassa asemassa ollutta pappia oli kokoontunut Turkuun valitsemaan tälle seuraajaa.

Kuvaus kokouksen tunnelmasta on kuviteltu faktojen pohjalta, mutta seuraavat tapahtumat on kirjattu ylös.

Kapitulin vanhin, Elof, kehotti läsnäolijoita ajattelemaan Jumalaa ja ennen kaikkea kirkon etua, ei henkilökohtaista etua. Ennen kuin neuvottelu piispasta ehti edes alkaa, eräs läsnäolijoista tokaisi: ”In nomine sancte trinitaris ego eligo dominum Heminggum in episcopum et pastoren eddlesie Aboensis.” (Pyhän Kolminaisuuden nimissä valitsen herra Hemmingin Turun kirkon piispaksi ja paimeneksi.)

Muut nousivat seisomaan kannatustaan osoittaen, ja niin Hemmingistä tuli Turun hiippakunnan piispa. Hän oli tuomiokapitulin Uppsalan arkkipiispa Petrus Philippille lähettämän kirjeen mukaan ”järkevä mies, jota voitiin oppineisuutensa, elämänsä ja tapojensa puolesta suositella”.

Pyhäksi Suomesta

Suomella on kaksi katolista piispaa, joiden kohdalla on aloitettu kanonisointihanke. Ensimmäinen heistä on Henrik, tai pyhä Henrik, joka legendan mukaan oli Suomen ensimmäinen piispa.

Perimätiedon mukaan Henrik eli 1100-luvulla, mutta varhaisimmat lähteet, joissa hänet mainitaan, ovat peräisin vasta seuraavalta vuosisadalta. Siten on epävarmaa, oliko hän todellinen hahmo. Henrik julistettiin katolisen kirkon pyhimykseksi ilmeisesti 1200-luvulla.

Toinen Turun piispa, jonka kanonisaatio ehdittiin aloittaa ennen reformaatiota, oli 1290-luvulla syntynyt Hemming. Hän oli kotoisin Uppsalan läheltä Ruotsista ja opiskellut teologiaa maineikkaassa Pariisin yliopistossa, jossa hänen ohjaajanaan toimi Petrus Rogerii, joka myöhemmin kohosi paaviksi ja valitsi virkanimekseen Klemens VI.

Kun tuomiokapituli valitsi hänet Turun piispaksi via inspirationis eli spontaanisti huutoäänestyksellä marraskuussa 1338, nykyisen Suomen alueella käynnistyi uusi aikakausi.

Turun tuomiokirkko oli palanut vuonna 1318 Novgorodin hyökättyä kaupunkiin, ja tuore piispa alkoi tarmokkaasti uudistaa kirkkorakennusta. Hän muun muassa muurautti uuden kirkkosalin kivestä ja tiilestä sekä perusti ensimmäiset sivualttarit.

Lisäksi Hemming lahjoitti tuomiokirkolle noin 40 teosta käsittäneen kirjastonsa. Se oli aikanaan hyvin merkittävä lahjoitus, sillä tuolloin käsikirjoitukset kopioitiin käsin.

Paitsi tuomiokirkkoon, piispa käytti aikaansa myös pappien kaitsemiseen. Hän teki lukuisia tarkastusmatkoja, vaati pappeja noudattamaan selibaattia ja tuki ja kannusti heitä opiskelemaan ulkomailla.

Hemming vahvisti myös piispan maallista valtaa entisestään ja laajensi piispan tiluksia tiettävästi enemmän kuin kukaan muu Turun piispoista.

Korkea ystävä

Hemming – kansan suussa Hemminki – sai nauttia myös aikansa supertähden seurasta, sillä hän oli ruotsalaisen näkijä Birgitta Birgerintyttären ystävä. Birgitta oli aikansa uskonnollinen ja poliittinen vaikuttaja, joka perusti oman luostarisääntökunnan. Birgitan näkyjen pohjalta Hemming teki Ranskaan ja Englantiin pitkän matkan, jonka aikana hän vei kuninkaille kehotuksen lopettaa satavuotinen sota. Lisäksi mukana oli paavi Klemensille osoitettu suorasukainen viesti, jossa tätä kehotettiin nöyryyteen. Viesteillä ei ollut toivottuja vaikutuksia, mutta vahvasta luottamuksesta ne kertoivat.

Kaksikon väleistä on säilynyt kuvauksia Birgitan ilmestyksistä, kahdeksanosaisesta kirjakokoelmasta, joka laadittiin hänen kanonisointiprosessinsa yhteydessä.

Erään kerran Hemming ja Birgitta istuivat vierekkäin pidoissa. Birgitta nautti tarjolla olleesta ruoasta sydämensä kyllyydestä, Hemming puolestaan suhtautui nautintoihin askeettisesti ja ihmetteli itsekseen, kuinka hengen nainen saattoi antautua tällaiselle maalliselle ilolle.

Hemmingistä piirtyy kuva ihmisenä, joka oman aikansa keinoin haki yhteyttä Jumalaan mutta oli myös valmis vastaanottamaan kritiikkiä.

Samana iltana Birgitta sai ilmestyksen, jonka mukaan Jumala ei valitse työkaluinaan käyttämiään ihmisiä näiden pidättyvyyden vuoksi. Kun Birgitta kertoi ilmestyksestään Hemmingille, tämä paljasti ajatuksensa Birgitalle ja pyysi niitä anteeksi.

Birgitan kuvauksen mukaan Hemming oli askeettinen, hurskas ja rohkea.  Lisäksi piispaa luonnehti jatkuva liikkeellä olo niin, että tämä oli paikallaan ”vain nukkuessaan”.

Hänestä piirtyykin kuva ihmisenä, joka oman aikansa keinoin haki yhteyttä Jumalaan mutta oli myös valmis vastaanottamaan kritiikkiä. Tätä tukee hänen suhtautumisensa maallisempiin kiistoihin, joissa piispan edut joutuivat vastakkain toisten kanssa. Oikeutta käytiin niin metsien omistamisesta kuin lohenkalastusoikeuksistakin. Hemming oli suurmaanomistaja ja Ruotsin itämaan vaikutusvaltaisin mies. Siitä huolimatta hän pyrki ennalta välttämään kiistat kirjallisin sopimuksin ja tarpeen vaatiessa teki vastapuolelle myönnytyksiä muun muassa maitaan luovuttamalla.

Julistettiin autuaaksi

Piispa Hemming kuoli toukokuussa 1366. Hänet haudattiin rakennuttamaansa Turun tuomiokirkon kuoriin. Kuoleman jälkeen Hemmingin ympärille alkoi kehittyä pyhimysmaine, ja vuonna 1416 alettiin Turussa kirjata muistiin häneen liittyviä ihmetapahtumia.

Hemmingin pyhimysasemalle anottiin paavin virallista vahvistusta kuitenkin vasta 1400-luvun lopulla.

Hemming ehdittiin julistaa autuaaksi mutta ei pyhäksi, mikä olisi ollut kanonisaation seuraava ja lopullinen vaihe. Vaikka Hemmingistä ei tullut pyhimystä, hänen merkityksensä keskiaikaiselle ja myöhemmällekin Suomelle oli suuri, ei vähiten papiston koulutuksen sekä Turun tuomiokirkon kehittäjänä.

Kuvassa Urjalan Pyhän Olavin kirkon alttarikaappi noin vuodelta 1500. Keskellä valtaistuimella istuu Pyhä Olavi, joka painaa jaloillansa ihmispäistä lohikäärmettä. Vasemmanpuoleiseen kaapin oveen on kuvattu Pyhä Henrik sekä kruunupäinen Neitsyt Maria ja Jeesus-lapsi. Oikeanpuoleisessa ovessa on kuvattu Pyhä Birgitta ja Autuas Hemming, jonka eteen on polvistunut pyhiinvaeltaja.