Pääkirjoitus | Yksinäisyys kasvussa

Suomen Punaisen Ristin teettämän Yksinäisyysbarometrin mukaan 65 prosenttia suomalaisista kokee yksinäisyyttä ainakin joskus. Noin kerran viikossa yksinäisyyttä kokevia oli 21 prosenttia eli joka viides.

Vuotta aiemmin vastaavassa tutkimuksessa joskus yksinäisyyttä kokevia oli 59 prosenttia vastaajista ja noin kerran viikossa 19 prosenttia. Yksinäisyyden kokemukset ovat siis kasvussa.

Eniten yksinäisyyttä oli 16–34-vuotiailla, joiden tilanteessa näkyvät SPR:n mukaan heikko taloustilanne ja mielenterveyden ongelmat. Säännöllisesti eli joitakin kertoja kuukaudessa tai useammin yksinäisyyttä kertoi kokevansa​ 59 prosenttia 16–24-vuotiaista ja 57 prosenttia 25–34-vuotiaista.

Yksinäisyyden syistä tutkimuksessa nousivat esille ennen kaikkea ulkopuolisuuden ja erilaisuuden kokemukset, jotka olivat yleisimpiä alle 35-vuotiailla vastaajilla ja muuta kuin kotimaisia kieliä puhuvilla.

Ensimmäisen Mooseksen kirjan toisessa luvussa Jumala sanoo: ”Ei ole hyvä ihmisen olla yksinään.”

Tilastot antavat tietoa määristä, mutta eivät kerro kaikkea. Yksinäisyys ei ole vain sitä, ettei ole ihmisiä ympärillä. Se on myös kokemus siitä, ettei tule nähdyksi, kuulluksi eikä ymmärretyksi. Ihminen voi olla perheen keskellä ja silti yksin. Hän voi istua kirkon penkissä ja tuntea, ettei kuulu joukkoon.

Luomiskertomuksen toteamus “ei ole hyvä ihmisen olla yksinään” ei ole vain kuvaus parisuhteen tarpeesta. Se kertoo jotakin syvää ihmisyydestä. Meidät on luotu suhteeseen sekä Jumalan että toistemme kanssa. Myös Jumalassa itsessään on suhde, jota emme voi täysin ymmärtää. Meillä on yksi Jumala, joka kuitenkin on kolminainen.

Yksinäisyys tuntuu pahalta, koska se on vastoin luomisen perusajatusta.

Yksinäisyys tuntuu pahalta, koska se on vastoin luomisen perusajatusta.

Elämme paradoksaalista aikaa. Meillä on enemmän yhteydenpitovälineitä kuin koskaan, mutta kokemus yhteydestä on monen kohdalla heikko. Vaikka tutkimuksessa nousivat esiin nuoret ja nuoret aikuiset, yksinäisyyttä on kaikissa elämänvaiheissa. Se liittyy myös esimerkiksi leskeyteen, eläkkeelle jäämiseen, toimintakyvyn heikkenemiseen, ystäväpiirin kaventumiseen. Se voi liittyä myös etäiseltä tuntuvaan Luojaan.

Kaikki ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan ole huonosti, sillä yli puolet, 60 % vastaajista, kertoi aina tai yleensä löytävänsä seuraa silloin kuin sitä haluaa. Samoin 61 % koki, että elämässä on ihmisiä, jotka todella ymmärtävät heitä.

Yksikin sellainen ihminen, joka katsoo silmiin ja kysyy, mitä kuuluu ja tarkoittaa sitä, on tärkeä. Jokainen meistä voi olla sellainen ihminen. Lisäksi on aina yksi, joka kuuntelee, Jeesus.