Neulaniemi | Kuolema on elämääkin demokraattisempi asia

Katsoin vanhempiani ja tiesin, että kohta se tapahtuisi. Äitini murtuisi, kuten kymmenen vuotta sitten. Tuolloin soitin hänen siskonsa kuolemasta. Nyt perjantaiyönä kertoisin saman suruviestin kuin poliisit kotipihassani tuntia aiemmin. Veljeni oli löydetty kodistaan kuolleena. Sairaskohtaus yllätti meidät ja vähän alle 48-vuotiaan miehen. Aivan kuten ojaa lapioineen viisikymppisen isoisämme. Tuolloin 7-vuotias isäni jäi katsomaan äitinsä kanssa vuodesta toiseen, miten Lappajärvi jäätyi ja murtui, kunnes se lopulta suli – sydäntemme tapaan. Sukuvika. Pian istuimme ja itkimme epäuskoisina olohuoneessa. Vain päiviä aiemmin nauroimme…