Myytti kertoo maailmasta Sinna Virtasen näytelmässä Arakhne

Helsinkiläinen näytelmäkirjailija, dramaturgi, ohjaaja ja monialainen taiteilija Sinna Virtanen kertoo olleensa aina kiinnostunut myyteistä ja niiden elinvoimasta, joka on kantanut ne nykypäivään saakka.

Hänen käsikirjoittamansa ja ohjaamansa näytelmä Arakhne sai kantaesityksensä Espoon teatterissa syyskuun alussa.

Näytelmän ytimessä on kreikkalaisen mytologian kertomus ihmisen ja jumalan eeppisestä kudontakamppailusta sekä hämähäkin synnystä. Myytin mukaan käsityön jumalatar Pallas Athene haastoi kutomiskilpaan kuolevaisen mestarikutojan Arakhnen. Arakhne voitti – ja sai palkinnokseen kuoleman, josta Athene kuitenkin herätti hänet henkiin ikuisesti verkkojaan kutovaksi maailman ensimmäiseksi hämähäkiksi.

– Esitys on omalakinen, ei tule mieleen mitään aivan samanlaista, pohtii Sinna Virtanen.

– Se sopii tosi monenlaisille katsojille. Työryhmässä on eri näyttelijäpolvien edustusta.

Omalakinen on myös Virtasen ura. Hänen suhteensa näyttämöön syntyi jo lapsuudessa näyttelijävanhempien, Ville Virtasen ja Eija Vilppaan, perheessä. Virtanen valmistui kymmenen vuotta sitten Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun dramaturgian laitokselta.

Minulla on ollut tarve, ja on edelleen, tuulettaa omaa suhtautumistani näyttämöön.

– Teatterikorkeakouluun minut vei kirjoittaminen, mutta se ei ollut mitenkään itsestään selvää, että teen juuri teatteria. Päinvastoin polku on ollut monivivahteinen ja mutkikas. Minulla on ollut tarve, ja on edelleen, tuulettaa omaa suhtautumistani näyttämöön.

Ammattitaiteilijana Virtanen on työskennellyt eri taidemuotoja yhdistellen ja niiden rajapinnoilla muun muassa teatterin, kirjoittamisen ja kuvataiteen parissa.

Virtanen kuului palkittuun HNV Collective -taiteilijaryhmään, jonka tutkimuslähtöisessä työskentelyssä tulivat yhteen taide, tiede, myytit ja mielikuvitus.

– HNV Collective oli määrittävä kokemus. Tekijänä ammennan siitä edelleen todella paljon, Virtanen kertoo.

Virtanen oli myös ensimmäinen taiteilija uudessa Pro Artibus -säätiön Korppoon saaristoresidenssissä, jota toteutetaan yhteistyössä Turunmaan saaristosäätiön ja Åbo Akademin meribiologisen tutkimusaseman kanssa. Residenssi synnytti näytelmän Asphodelin niityt, joka kertoo ihmisen suhteesta Itämereen. Tämäkin näytelmä kietoutuu myyttiin: Asphodelin niityt ovat antiikin Kreikan tarustossa se Manalan alue, jossa tavalliset sielut asuvat, jumalien suosikeille ja vihollisille oli omat paikkansa.

Sinna Virtanen on kiinnostunut aiheista, joihin pakkautuu historiaa ja joita voi ajan ja matkan päästä tarkastella useista näkökulmista. ”Ajallisuudella ja eri aikakausilla on hauskaa leikitellä: etsiä toisintoja tästä maailmanajasta jollekin, mitä tapahtuu jossain tosi kaukana.” KUVA: Samu-Jussi Koski

Muodonmuutos ja suhteita

Arakhneen Virtanen on valinnut sivustakatsojan näkökulman.

– En päähenkilö Arakhnen – puhumattakaan jumalasta. Tarkastelen sivusta jumalan harjoittamaa väkivaltaa ihmistä kohtaan, Virtanen sanoo.

Hän kertoo törmänneensä tarinaan sattumalta ja ihastuneensa siihen välittömästi.

– Arakhnen tarina on upea stoori, jossa on todella paljon jännitettä. Sen kautta voi tarkastella muun muassa muodonmuutosta sekä useita suhteita, kuten ihmisen ja jumalan, ihmisen ja eläimen, taidon ja kilpailun.

Aihe kertoo minulle maailmasta, eikä niin päin, että minä tyhjennän siihen omat ajatukseni.

Näyttämöllä tapahtuu oikeaa kutomista, tekstiilitaiteilija Johanna Ulfsak on puvustanut esityksen ja suunnitellut kutomisen aktin.

– Vaikka teksti on valmis ja tekniset valmiudet, kuten kutomisen toteuttaminen, on täytynyt varmistaa etukäteen, silti moni asia valmistuu vasta näyttämöllä työryhmän kanssa. Minulla on ollut aavistus tyylilajista, mutta näyttelijät ja heidän reaktionsa tekstiin ratkaisevat. Teatteri on lajina tässä ja nyt, aina nousee esiin uusia ja yllättäviä asioita. Ja lopulta on jätettävä tilaa sillekin hetkelle, miten esitys muovautuu valmiiksi kohdatessaan yleisön.

Onko Arakhne antanut tekijälleen jotain uutta?

– Todellakin! Olen kirjoittanut tekstiä monta vuotta. Aihe kertoo minulle maailmasta, eikä niin päin, että minä tyhjennän siihen omat ajatukseni. Joka päivä se kertoo itsestään jotain lisää. Myytti antaa näyttämölle mielettömästi mahdollisuuksia ja herättää uusia oivalluksia – eikä se lopu: myytti jatkaa puhumistaan ollessaan kosketuksissa yleisöön.

Teatteriarvostelu:

Vastustamaton Arakhne

Luovaa, pakotonta ja vangitsevaa. Espoon kaupunginteatterin yllätyksellinen Arakhne yhdistelee nerokkaalla reseptiikalla toisistaan näennäisesti kaukana olevia aineksia. Käsikirjoittaja ja ohjaaja Sinna Virtasen lupaus omalakisuudesta on totta: mitään tällaista en ole ennen nähnyt.

Näyttämöllä kutoutuvat yhteen ikiaikainen myytti hämähäkin synnystä, perinteinen kangaspuilla kudonta ja showpainin tarinankerronnalliset elementit. Tarinan kaaret hämähäkin seitin loputtomina kerroksina. Näytelmän alussa muistutetaankin, että se, joka leikkiin ryhtyy, on siinä ikuisesti.

Pidin siitä ratkaisusta, että Arakhnen legenda ihmisen ja jumalan kudontakamppailusta sekä miten sen seurauksena Athene muuttaa Arakhnen hämähäkiksi, kerrotaan näyttämöllä kokonaan. Leena Uotila tekee sen kiireettömästi. Myytti siirtyy katsojille ja antaa mahdollisuuksia tulkintoihin.

Ja se juuri näyttelijöistä välittyy: peli ja leikki, täydellinen tilannetaju ja nautinto.

Oli myös hienoa seurata itse kudontaa. Kiitän siitä, että teknologian esillepanoon on paneuduttu huolellisesti. Kangaspuiden toiminta, loimen siirtäminen ja luhan lyönti. Videoinnin lähikuvassa sukkulan heitto ja langan juoksu.

Kamppailu noudattaa vapaapainin käsikirjoitusta, jossa kilpailijat jaetaan hyviksiin (babyface) ja pahiksiin (heel) sekä välimaastossa oleileviin (tweener). Karakteerit on rakennettu herkullisesti. Leena Uotila, Seidi Haarla ja Karim Rapatti tekevät huippuhienoa työtä. Lavalla groovaa ja yleisössä myös. Englanniksi näytelmä on play.  Ja se juuri näyttelijöistä välittyy: peli ja leikki, täydellinen tilannetaju ja nautinto.

Kudontakilpailun tunnelman tihentyessä väkivaltainen muodonmuutos tuntuu myös katsojan kehossa.

Arakhne. Kanta-esitys Espoon teatterissa 4.9.
Ohjaus ja käsikirjoitus: Sinna Virtanen
Puvustus ja kutominen: Johanna Ulfsak
Lavastus, valot, videot ja tehosteet: Erno Aaltonen
Äänisuunnittelu: Tatu Nenonen
Maskeeraus: Riikka Virtanen
Näyttämöllä: Seidi Haarla, Karim Rapatti, Leena Uotila