Mrs. Middleage | Vanhuuden vanki

Olin yksin kotikaupungissa, mutta en tunnistanut missä. Ympäristö näytti tutulta ja vieraalta samanaikaisesti. En osannut tietä kotiin. Hätäännyin. Minusta oli tullut muistisairas. Sitten heräsin – onneksi – se oli vain painajaista. Lapsuudenkotiin oli alkanut ilmestyä keltaisia post-it lappuja. Äiti oli kirjoittanut vapisevin kirjaimin: ”Glemmari? Cemmari? Klemmari? Mutta mikä on klemmari?”. Sukkahousut olivat saaneet yksilöllisen luonnehdinnan ”leveä haarakiila, ei kinnaa”. Laput olivat alkua. Edessäpäin olivat huonommat ajat. Äiti sai Parkinson-diagnoosin samana syksynä, kun minusta itsestäni tuli äiti. Seurasin lapsen kehittymistä ja…