Elämäni sanat | ”Miten nämä ortodoksit alkavat pommittaa minua tällä tavalla”, ihmetteli Risto Nordell

Moni tuntee Risto Nordellin äänen, joka on lukemattomat kerrat vienyt kuulijansa vanhan musiikin rikkaaseen maailmaan esimerkiksi 18 vuotta Ylellä pyörineessä Riston Valinta -ohjelmassa. Mutta miten hänestä tuli radiotoimittaja ja mitkä ovat hänen intohimonsa?

Radiotoimittaja Risto Nordell tunnetaan vanhan musiikin tuntijana. Hän teki pitkän uran Ylellä, jossa juonsi viimeksi Riston valinta -ohjelmaa.

Västanfjärd

Suomen toiseksi suurimalla saarella Kemiössä sijaitseva Västanfjärdin entinen kunta tunnetaan muun muassa kalkkilouhoksistaan. Siellä sijaitsee myös Nordellien suvun kesäpaikka.

– Se on paikka, jossa olen viettänyt kaiken vapaa-aikani vuodesta 1969 lähtien. Kaikki Suomen Nordell-nimiset ovat tavalla tai toisella sieltä Kemiön saarelta kotoisin. Isäni teki sukututkimusta ja pääsi 1600-luvun puoliväliin saakka, jolloin ensimmäinen Nordell ilmaantui sinne Västanfjärdiin.

Pyhän Jaakobin mukaan nimetty Västanfjärdin vanha kirkko on kahdeksankulmainen puurakennus 1700-luvulta. Sen penkit on numeroitu, ja eri kylien ihmiset istuivat jumalanpalveluksissa omilla penkeillään. Niinpä on tiedossa myös se, millä rivillä Nordellit aikoinaan saivat istua.

Sukujuuret ja eivät kuitenkaan ole ainoa asia, joka Nordellia vetää Kemiöön.

– Minulle kauhean tärkeä asia on meri. Siellä on erittäin voimakas talonpoikaispurjehdusperinne. 1800-luvulla siellä on tehty valtava määrä purjelaivoja, jotka seilasivat ulkomaille saakka, veivät viljaa ja hoitivat tätä talonpoikaispurjehdusliikennettä.

Minulle kauhean tärkeä asia on meri.

Salossa kasvanut Nordell kuvailee lapsuudenperhettään perusporvarilliseksi. Hänen isänsä oli rehtori ja äiti seurakunnan päiväkerhotoiminnan ohjaaja. Kotona harrastettiin musiikkia, sillä äiti soitti pianoa ja isä viulua, konserteissakin käytiin.

Vielä yläasteiässä Nordellin käsissä nähtiin sähkökitara, mutta elämä muuttui yhden vinyylilevyn ansiosta.

– Progerokkia soitettiin, mutta sitten kävi niin, että sattumalta sain käsiini levyn, jossa oli Sibeliuksen ensimmäinen sinfonia. Siitä tuli sellainen olo, että onko tällaistakin olemassa. Tulin niin sanotusti klassisen musiikin uskoon, Nordell naurahtaa.

– Myin kaikki sähkökitaravehkeeni, pyrin Salon musiikkiopistoon, ja aloin kiinnittyä klassiseen musiikkiin.

Musiikkiopistossa pääaineeksi valikoitui laulu, koska 16-vuotiaana Nordell oli jo liian vanha aloittamaan vakavan pianon tai viulun opiskelun.

Sibelius-Akatemia

Vuonna 1981 Nordellille avautuivat ovet Sibelius-Akatemiaan, jossa hänen pääaineenaan niin ikään oli yksinlaulu.

– Ihmeekseni pääsin sisään. Ja vielä suurempi ihme, että pääsin ulos, musiikin maisteri kertoo hymyillen.

– Sibelius-Akatemia oli tosi tärkeä, koska Salo, josta olen kotoisin, oli kovin pieni paikka ajatellen klassisen musiikin harrastamista.

Helsingissä nuorelle opiskelijalle avautuivat konsertit ja oopperat, hän koki olevansa elementissään.

– Se oli kuin taivas siinä mielessä, että sitä ennen olin ollut musiikkia harrastava lukiolaispoika ja sitten pääsin ikään kuin pääkallopaikalle.

Kiinnostus vanhaa musiikkia kohtaan syntyi opiskeluaikana melko käytännöllisistä lähtökohdista.

– Äänialani on sellainen bassobaritoni, josta puuttuu vähän mataluutta ja toisaalta korkeutta. Ääniala on suhteellisen rajoittunut, jolloin en voi laulaa Verdiä ja Wagneria ja muuta, minkä takia opiskeluaikana piti etsiä vähän toisenlaista ohjelmistoa. Renessanssi- ja barokkimusiikki liikkuvat suppeammalla äänialueella.

Nordell kuvaa vanhaa musiikkia aarteistoksi.

– 1500- ja 1600-lukujen musiikki, kun sitä alkoi penkoa, sieltähän löytyi ihan mitä vaan.

Länsimaisen taidemusiikin historia alkaa noin 600-luvulta, jolloin paavi Gregorius Suuri perusti Schola Cantorum -nimisen laulajien koulun Vatikaanin palveluksia ajatellen. Sen musiikki oli yksiäänistä, ja sitä kutsutaan usein gregoriaaniseksi lauluksi. Sen tekijöitä ei tunneta nimiltä. Vuosisatojen kuluessa musiikki moniäänistyi, ja sen tekijätkin alettiin tuntea paremmin.

– Kun tullaan 1100- ja 1200-luvuille, Pariisissa alkaa olla säveltäjiä. Notre Damen katedraalissa oli kaksi hauskaa veikkoa, Leoninus ja Perotinus, jotka alkoivat säveltää kaksiäänistä musiikkia.

Paitsi että Nordell pitää musiikista, hän on myös intohimoinen kalastaja, jonka suosikkikala on monikäyttöinen siika.

Yleisradio

Nordell kertoo, että opintojen loppuaiheessa kävi selväksi, ettei hänestä tule suurta oopperatähteä.

– Käytännössä ainoa vaihtoehto olisi ollut siirtyä laulun opettajaksi jonnekin musiikkiopistoon.

Se ei kuitenkaan tuntunut oikealta vaihtoehdolta. Nordell oli alkanut kirjoittaa Suomen Kuvalehteen ja Helsingin Sanomiin musiikkiaiheisia juttuja. Myös Ylelle hän teki pieniä freelance-töitä.

– Olen aina tykännyt kirjoittaa, ja kirjoittaminen veti.

Me esimerkiksi soitimme Bachin Matteuspassiota ja kysyimme, kuka saksalainen jalkapalloilija.

Valmistuttuaan Sibelius-Akatemiasta hän sai tietää, että Ylen musiikkitoimituksessa oli tulossa auki kolmen kuukauden mittainen sijaisen pesti.

– Ja sen jälkeen istuin kuin tatti marraskuusta 1988 alkaen Pasilan radiotalossa.

Nordell muistelee, että ensimmäinen hänen toimittamansa ohjelma oli Sävelvaaka, jonne harrastekuorot ja orkesterit lähettivät äänityksiään raadin arvioitavaksi. Seuraavaksi vuorossa oli Pajatso, joka oli huumoripitoinen musiikkiohjelma ja sisälsi muun muassa sketsejä.

– Me esimerkiksi soitimme Bachin Matteuspassiota ja kysyimme, kuka saksalainen jalkapalloilija.

Oikea vastaus lienee keskikenttäpelaaja Lothar Matthäus, joka oli uransa huipulla juuri Pajatson aikoihin, sillä hänet valittiin maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi vuonna 1991.

Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen

Nordell kertoo, että hänen lapsuudenperheensä oli perusluterilainen, kirkossa käytiin jouluna ja pääsiäisenä. Vähän yli 50-vuotiaaksi hän itsekin oli luterilainen.

Kristillisyys oli hänen elämässään läsnä myös vanhan musiikin kautta, joka useimmiten on kirkkomusiikkia. Sen tekstit tulivatkin Nordellille hyvin tutuiksi opiskeluaikana.

– Osaan vieläkin latinaksi järkyttävän määrän psalmeja. Jossakin vaiheessa aloin ihmettelemään, että ne olivat vain sellaisia tekstejä.

Nordell kertoo, että hän on pitänyt itseään aina kristittynä, mutta ei oikein löytänyt tapaa aktiivisesti harjoittaa kristillisyyttään. Sitten tapahtui kaksi odottamatonta käännettä.

– Eräs kuuntelijani, joka on tunnettu ikonimaalari, lähetti minulle kirjeen ja kysyi, haluaisinko vastaanottaa pyhän Kristoforoksen ikonin. Sanoin, että suuri kunnia, hienoa.

Ikoni tuli. Mutta se oli erilainen kuin Nordell oli odottanut.

Kysyin ikonimaalarilta, että mitä ihmettä tämä koiranpää on.

Useimmiten Kristoforos kuvataan suurena miehenä, joka kantaa Jeesus-lasta olallaan, mutta hänestä on myös toinen legenda. Siinä hänet kuvataan koiranpäisenä miehenä.

– Minä sain tämän koiranpäisen version. Ja kysyin ikonimaalarilta, että mitä ihmettä tämä koiranpää on, Nordell kertoo nauraen.

Selvisi, että toisen pyhimyslegendan mukaan Kristoforos oli kaunis mies, jota naiset yrittivät vokotella sen jälkeen, kun hän oli kääntynyt kristinuskoon. Se ahdisti häntä, ja niinpä hän rukoili, että Jumala muuttaisi hänet rumaksi. Siten hän sai koiranpään.

Ikoni ei ollut ainoa seikka, joka herätti mielenkiintoa ortodoksisuutta kohtaan. Pari viikkoa tapauksen jälkeen toinen lukija lähetti hänelle ortodoksimunkki Serafim Seppälän kirjan Tie ylösnousemukseen, joka on matkaopas paastoon ja pääsiäiseen.

– Ihmettelin, että mitä nämä ortodoksit alkavat minua pommittaa tällä tavalla, ja toimittajana olen utelias ihminen ja aloin lukea, mitä kaikkea ortodoksisuudesta kerrotaan. Huomasin tosi nopeasti, että eihän siitä mitään tolkkua saa, ellei rupea käymään palveluksissa.

Kun Nordell oli vuoden verran seurannut ortodoksisen kirkkovuoden kulkua, edessä oli tiukka paikka.

– Tilanne oli se, että kaikki kaverini menivät ehtoolliselle, ja meillähän ei valitettavasti ole ehtoollisyhteyttä. Se oli niin kova paikka, kun koko meidän liturgian keskiössä ovat pyhät lahjat, Nordell kertoo ehtoolliseen viitaten.

Vuonna 2011 hän vaihtoi kirkkokuntaa. Hän haluaa kuitenkin korostaa, että kirkkokunnan vaihtoon ei liittynyt mitään dramaattista, eikä hänellä on huonoa sanottavaa toisista kirkkokunnista.

– Löysin ortodoksisesta kirkosta sellaisen kodin, jonka puitteissa voin olla aktiivikristitty. Se on tuntunut hirveän hyvältä, ja se on yksi elämäni tärkeimpiä ratkaisuja.

Kysymys ei Nordellin mukaan ole paremmuudesta tai huonommuudesta vaan siitä, mikä itselle sopii parhaiten.

– Kuten meidän emerituspiispa Ambrosius sanoi minulle kerran: ”Risto, se on kuule sama lahja, mutta paketointi on vähän eri”, siteeraa ekumeeniseksi itsensä kokeva Nordell.

Pidetty radioääni sanoo olevansa optimistinen ihminen, ja se on helppo uskoa. Ortodoksisuudessa häntä viehättää muun muassa se, että siinä ei korosteta perisyntioppia, vaikka ihmisen tarve armolle toki tunnustetaan.

– Me ajattelemme, että ihmisillä on vapaa tahto joka päivä isoissa ja pienissä asioissa valita hyvä tai paha vaihtoehto. Ihminen on huono ja valitsee todennäköisesti sen huonon vaihtoehdon, mutta voi kilvoitella joka päivä, että valitsee vähän paremmin.

Risto Nordell sanoo, ettei kirkkokunnan vaihtoon liittynyt mitään dramaattista.  ”Löysin ortodoksisesta kirkosta sellaisen kodin, jonka puitteissa voin olla aktiivikristitty.”

Kalastus

Koko muu perhe istui autossa, he olivat lähdössä Linnanmäelle. Autosta kuului huutoja, että tule jo, mutta Risto ei hievahtanutkaan.

– Makasin laiturin päässä. Minulla oli siimaa ja siiman päässä oli pieni koukku, jossa oli pieni mato. Laiturinportaiden välistä meni ahvenia, ja minä koitin sillä siimalla ja koukulla houkutella niitä ahvenia.

Sama intohimo on kantanut alakouluajoista näihin päiviin asti.

– Heti, kun jäät lähtevät mereltä, minä olen siellä veneeni kanssa ja syksyllä siihen saakka, kun jäät tulevat.

Nordell kertoo kalastavansa useilla tavoilla ja kaikenlaista kalaa. Saalis pyydetään syötäväksi.

– Kalastan niin paljon, että meidän kalapakastimeemme ei mahdu mitään. Mutta ystäväni ovat todella iloisia, että kalastan, Nordell naurahtaa.

Suosikkikalaa ei ole helppo valita, mutta lopulta sellainenkin löytyy, ja se on siika.

– Se on niin monikäyttöinen. Siian voi graavata, paistaa, savustaa, grillata. Siiasta voi tehdä keittoa, cevicheä, ihan mitä vaan.

En ole tietoisesti valinnut kristillisiä harrastuksia, ne vain sattuvat olemaan.

Nordell pohtii kalaa myös kristillisen symboliikan kannalta. Hänen toinen intohimonsa on hapanjuurileivonta, ja niin nivoutuvat yhteen leipä ja kala.

– En ole tietoisesti valinnut kristillisiä harrastuksia, ne vain sattuvat olemaan.

Molemmat ovat hitaita tapoja hankkia ruokaa, sillä kalassa saa usein istua useamman tunnin, ennen kuin saa saalista. Vastaavasti hapanjuurileivonnassa taikinan kohotusaika on pitkä, koska siihen ei lisätä hiivaa.

Nordell kertoo leipovansa sekä vehnä- että ruisleipää ja soveltavansa ohjeita oman päänsä mukaan.

– On ihana tehdä omia jauhoseoksia. Jos on perusohje, niin en koskaan malta, niin kuin en kalaohjeessakaan jaksa seurata sitä ohjetta.

Risto Nordell jäi Yleltä eläkkeelle, mutta Radio Deillä häntä voi kuunnella Riston viikon valinta -ohjelmassa. Mutta mistä hänen leipäjuurensa on peräisin? Ja kuka on Cecilia? Vastauksen näihin kysymyksiin löydät kuuntelemalla koko haastattelun osoitteessa sana.fi/podcastit. Siellä Risto Nordell kertoo lisäksi suhteestaan Valamon luostariin sekä siitä, mitä Rooma hänelle merkitsee.