Miten ihminen pelastuu, osa 4/7: Paavali vääntää asian rautalangasta

Paavalin mukaan taivaaseen kulkee kaksi reittiä: hyvät teot tai Jumalan armo Kristuksessa. Mutta vain toista pääsee perille. Näin hän paaluttaa: ”Ei kukaan kelpaa Jumalalle lakia noudattamalla” (Room. 3:20). ”Kristushan olisi kuollut turhaan, jos syyttömäksi tulisi lakia noudattamalla” (Gal. 2:21). Jos vähänkin yrittää päteä hyvillä teoilla, joutuu armon ulkopuolelle (Gal. 5:4). Jumala vain hermostuu, jos joku tarjoaa hänelle senttejä lainanlyhennykseen, kun on juuri saanut miljoonaluokan velat anteeksi.

Valitettavasti uudesta suomennoksesta sana Kristuksessa löytyy vain muutaman kerran, ja nykyinen Kirkkoraamattukin karsastaa sitä.

Apostolin mukaan ihminen pelastuu siis pelkästään Jumalan hyvyyden varassa. Tämä evankeliumi kuuluu kaikille (Room. 1:16). ”Kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta. Jumalan hyvyys kuitenkin tekee heistä syyttömiä täysin ilmaiseksi, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi” (Room. 3:23–24). Synnit sovitettiin, kun Jeesus kuoli ristillä. Näin ihmisestä tulee syytön Jumalan edessä.

Sovinto on enemmän kuin sovitus

Mielenkiintoista on, että Kristuksen pelastustyö ei koske vain uskovia, juutalaisia tai tietyn kirkkokunnan väkeä. ”Jumala ei laskenut ihmisten rikkomuksia heidän syykseen vaan teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa” (2. Kor. 5:19). Tuon rajauksen ulkopuolelle on kenenkään vaikea sijoittaa itseään. Näin sanoessaan Paavali ei vertaa Jumalaa ankaraan tuomariin vaan hellään aviomieheen, joka houkuttelee morsiantaan eli kaikkia maailman ihmisiä suostumaan sovintoon kanssaan (2. Kor. 5:20). Tässä tilanteessa apostoli ottaa hauskasti avioliittoneuvojan roolin

Miten ihminen pääsee mukaan pelastuvien joukkoon? Missä se armo, rakkaus, anteeksianto ja uusi elämä oikein piilee? Paavali vastaa: ”Kristuksessa.” Tämä napakka ilmaus oli hänen ajattelunsa ydin, ja hän toistaa sitä kirjeissään yli 70 kertaa. Valitettavasti uudesta suomennoksesta sana Kristuksessa löytyy vain muutaman kerran, ja nykyinen Kirkkoraamattukin karsastaa sitä. Ajatellaan, ettei tuota kukaan ymmärrä. Mutta tuo ilmaus oli yhtä outo Paavalin alkuperäisille kreikankielisille lukijoille. Hän ei kuitenkaan väsynyt toistamasta sitä, sillä Kristuksessa on koko pelastuksen keskus.

On sääli, että tämä kristillisen uskon tärkein sana on kumitettu pois Raamatusta ja korvattu epämääräisillä kiertoilmaisuilla. Tätä aarretta voi onneksi käydä ihastelemassa vanhoista vuosien 1938 ja 1776 raamatunsuomennoksista – niitä löytää isoäidin hyllystä tai omasta netistä.

Se, joka elää Kristuksessa, löytää ja tuntee Jumalan rakkauden Kristuksessa. Häntä ei kohtaa mikään kadotustuomio. Jumala itse oli Kristuksessa ja teki sovinnon maailman kanssa. Vain Kristuksessa ihminen voi olla pyhä ja päästä taivaaseen. Joka kuolee Kristuksessa, saa elää. Jumala antaa meille anteeksi Kristuksessa. Jos joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Kristuksessa yhdistetään kaikki, mitä on taivaissa ja maan päällä.

On sääli, että tämä kristillisen uskon tärkein sana on kumitettu pois Raamatusta ja korvattu epämääräisillä kiertoilmaisuilla. Tätä aarretta voi onneksi käydä ihastelemassa vanhoista vuosien 1938 ja 1776 raamatunsuomennoksista – niitä löytää isoäidin hyllystä tai omasta netistä.

Pikakelauksella

Paavalin perusidea on tämä: Kun ihminen kastetaan Kristukseen, hän kokee pikakurssina Kristuksen kohtalon. Siihen sisältyvät ristiinnaulitseminen, kuolema, hautaus – ja ylösnousemus (Room. 6:3–11). Aika kätevää: Mikään laki ei voi tuomita kuolleita (Room. 7:4). Siksi Kristuksen kuolemaan kastettu elää uutta, vapaata elämää.

Kannattaa kuulua seurakuntaan, sillä se on Kristuksen ruumis (Room. 12:5; 1. Kor. 10–12). Kun pää on jo noussut kuolleista, ja muut jäsenet seuraavat taatusti perässä (Ef. 4:15; Kol. 1:18).

Entäpä usko? Paavalin mukaan ”Jumala tekee syyttömäksi sen, joka uskoo Jeesukseen” (Room. 3:26). Usko tarkoittaa luottamusta häneen ja elämää hänessä, ei vain mielipidettä tai vakaumusta. Sydämen usko myös näkyy ja kuuluu ulospäin: ”Pelastut, jos tunnustat ääneen, että Jeesus on Herra, ja jos uskot sydämessäsi, että Jumala herätti hänet kuolleiden joukosta. Sydämen usko johtaa syyttömyyteen, suun tunnustus pelastukseen” (Room. 10:9–10).

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopiston eksegetiikan professori.