Kuula | Raamattunäkemys aikuisuustestissä

Henkilökohtainen tunnustus: Eräät Vanhan testamentin piirteet häiritsevät eettistä ja hengellistä tajuani. Toisinaan teksti puuroutuu päässäni. Samoja selviä perusteemoja toistetaan väsyksiin saakka.

Kummalliselta tuntuu sekin, että Jumalan sanaan on otettu niin paljon teologisesti oudolta näyttävää aineistoa. Tarkoitan erityisesti sukuluetteloita, uhrikäytäntöjä, puhtaussääntöjä ja osaa kertomusaineistosta.

Pakko siis tunnustaa: Vanha testamentti tuottaa minulle välillä suuria vaikeuksia. Sen edessä olen vielä aloitteleva oppilas. Tosin ei se ole helppo kohde tutkijoillekaan. Eräistä keskeisistäkin teemoista tulkinnat menevät eri suuntiin.

Huh. Nyt kun sain tämän sanottua, kirjoittaminen on helpompaa. Ja suuri ilokin se on. Olen nimittäin löytänyt myös hyviä vastauksia kiperiin kysymyksiin.

Taivas puhuu

Vanha testamentti haastaa raamattunäkemyksen aikuisuustestiin. Lukijan on hyväksyttävä tekstin toisenlaisuus ja vieraus.

Kaikki kerrottu ei palaudu todelliseen historiaan, vaan kirjoittajat ovat käyttäneet rohkeasti teologista ja kirjallista luovuuttaan. Kauan sitten tapahtuneista asioista on kerrottu niin kuin niiden arveltiin menneen. Monet tekstit ovat syntyneet pitkän täydentämisprosessin tuloksena. Joku on laatinut alkutekstin, johon myöhemmät kirjurit ovat lisänneet aineistoa ajankohtaistaakseen sitä.

Mukautumiseen kuuluu sekin, että Jumala antaa ihmisten kertoa hänestä oman kulttuurinsa sanoilla ja tavoilla.

Toisinaan Vanha testamentti ilmentää sellaisia oman aikansa arvoja ja käytäntöjä, joita nykyihminen syystäkin vierastaa. Tätäkin on Raamatun inhimillisyys. Se näkyy siinäkin, miten Jumalasta kerrotaan. Häntäkin kuvataan sen ajan ihmisten sanoilla ja tavoilla.

Miten sitten Vanha testamentti voi olla Jumalan sanaa? Mukautumista tarkoittava ilmoitusteologinen termi akkommodaatio valottaa asiaa. Kertoessaan itsestään Jumala mukautuu kuulijoidensa tasolle ja heidän kulttuurinsa ehtoihin. Hän puhuu ja toimii kuten tuon ajan ihmiset olettivat jumalten toimivan. Vain siten ihmiset saattoivat ymmärtää, mitä taivas puhuu heille.

Mukautumiseen kuuluu sekin, että Jumala antaa ihmisten kertoa hänestä oman kulttuurinsa sanoilla ja tavoilla. Tämä selittää osan Vanhan testamentin ”kummallisuuksista”.

Helppoa kritiikkiä

Vanha testamentti tarjoaa ateistiselle uskonkritiikille oivallisia ammuksia. Valitaan jokin kirjaimellisesti luettu Jumalan sanan omituisuus ja revitellään siitä pilkkaa ja ihmettelyä.

Tällainen kritiikki vaatii kristityiltä viisautta. Vanhan testamentin vaikeita kohtia ei kannata selitellä pois, vaan myöntää että siinä näkyy sen ajan ihmisten ajattelu. Silti se sisältää myös ikiaikaista viisautta.

Otetaan yksi häkellyttäviin korkeuksiin nouseva esimerkki.

Jumala ilmoittaa Moosekselle nimensä: ”Minä olen se joka olen” (2. Moos. 3:14). Kuinka oivallinen määritelmä Jumalasta. Hän on ainutlaatuinen.

Tämä kertoo, etteivät Vanhan testamentin ihmiset olleet tyhmiä. Kun he kuvasivat Jumalaa hyvinkin ihmisenkaltaisesti, kyse oli pelkästään retoriikasta.

Häntä ei voi verrata mihinkään muuhun. Ei voi sanoa, että hän on kuin kivi tai linna tai vaikka isä. Kaikki vertaukset ontuvat, sillä Jumala on niin toisenlainen kuin mikään luotu.

Tämä kertoo, etteivät Vanhan testamentin ihmiset olleet tyhmiä. Kun he kuvasivat Jumalaa hyvinkin ihmisenkaltaisesti, kyse oli pelkästään retoriikasta. Hyvin he tiesivät, että hän on jotakin aivan muuta.

Hän on mitä on, ja siihen ihmisen on suostuttava.

Ja hän tekee mitä tahtoo. Siihenkin on suostuttava. Myös siihen, minkälaisen Vanhan testamentin olemme saaneet. Kaikessa vieraudessaankin se tallentaa puhuttelevan historiallisen kuvauksen jumalatajun kasvusta. Sen kautta Jumala on kertonut kansalleen yhä uusia asioita itsestään.

Tämä on Kari Kuulan juttusarja Vanhan testamentin helmiä ja arvoituksia 1/30