Mitä ajatella Jumalasta? Osa 1/5 | Älä usko tätä Jumalasta

Helposti menee pää pyörälle, kun seuraa Jumalasta kertovia haastatteluja, dokumentteja, podcasteja ja kirjoja. Asiantuntijat opettavat esimerkiksi, että Jumalalla, joka totteli nimeä Jahve, oli aiemmin vaimo, mutta sittemmin hän muutti taivaaseen.

Työuraa ammattikuntansa ainoana edustajana on Jumalalla kestänyt noin 2613 vuotta – sitä ennen kilpailijoita riitti. Enää hän ei puutu tämän maailman tapahtumiin, lieneekö eläkkeellä? Pojan Jumala sai vasta myöhemmällä iällä, kun Jeesusta hyvän aikaa hänen kuolemansa jälkeen alettiin pitää sellaisena.

Uskontunnustukset ja kirkot tosin puhuvat Jumalasta toisella tapaa. Mutta tiede todistaa, ettei niillä ole hänestä lopullista totuutta. Vai todistaako sittenkään?

Kysy niin kuin Pentti

Pitäisikö tavallisen kansalaisen vain sivuuttaa koko tieteellinen tutkimus? Vai tulisiko tuollaiset tulokset ottaa todesta, unohtaa uskontunnustukset ja sanoittaa kristinusko uusiksi? Kun puhutaan Jumalasta, en suosittele panemaan päätä pensaaseen tai vadille.

Aikoinaan kirkollinen lehdistö otsikoi uudesta taudista: ”AIDS ei ole Jumalan rangaistus ihmiskunnalle.” Tuota lukiessa ystäväni Pentti Huovinen, tuleva dekaani ja bakteeriopin professori, kysyi yksinkertaisesti: ”Mistä ne sen tietää?”

Mikä on se tietolähde, jonka perusteella hänestä väitetään jotakin?

Pentin kysymys on hyvä tehdä aina kun puhutaan Jumalasta. Mikä on se tietolähde, jonka perusteella hänestä väitetään jotakin? Tiede – myös raamatuntutkimus – voi tutkia vain sellaista, johon sen menetelmät soveltuvat. Jumalan olemassaoloa ei tiede ole todistanut; häneen se ei pääse käsiksi.

On huuhaata kertoa tieteeseen vedoten, millainen Jumala on, mitä hän on tehnyt tai ei ole tehnyt, miten häneen pitää uskoa tai kenen käsitys Jumalasta on oikea. Omien uskomusten myyminen ihmisille tieteellisinä tuloksina ei ole reilua. Tutkimus ei voi ottaa kantaa siihen, onko Raamattu Jumalan sanaa tai kuka tietää hänestä totuuden. Yksikään vakavasti otettava yliopistotutkija ei väitä, että Jumalalla oli vaimo tai että hän muutti taivaaseen.

Jumalasta voi puhua

Ihmisillä on monenlaisia käsityksiä Jumalasta, ja myös Raamatun monet kirjoittajat kuvaavat häntä. Tällaisia näkemyksiä tiede voi tutkia. Voidaan selvittää, millaiseen Jumalaan profeetat, apostolit tai heidän yhteisönsä uskoivat. Monet tutkimusmenetelmät auttavat ymmärtämään, miten nämä ajatukset ovat kehittyneet aikojen kuluessa. Parhaillaan selvitetään esimerkiksi, miten ja milloin Pyhää Henkeä alettiin pitää persoonana. Tällaisen tutkimuksen arvo mitataan tieteen sisäisten pelisääntöjen mukaisesti.

Kirkossa mennään toisin: uskon varassa. Uskotaan, että Jumala on kertonut itsestään monin tavoin. Tätä hengellistä puhetta Jumalasta ei voi todistaa vääräksi, mutta siihenkin soveltuu Pentin kysymys: ”Mistä ne sen tietää?”

Kirkossa mennään toisin: uskon varassa.

Kirkon käsitys Jumalasta rakentuu ennen muuta Raamatulle, ja sen ydin on muotoiltu uskontunnustuksiin. Papin puheet voivat olla linjassa kirkon tunnustuksen kanssa tai ne voivat nousta pelkästään hänen omasta pohdinnastaan. On hyvä huomata, että juutalainen tai muslimi on lähempänä kristinuskoa kuin pastori, jonka mielestä Nikean uskontunnustuksessa juuri mikään ei ole totta.

Kun siis joku puhuu Jumalasta, kannattaa selvittää, onko kyseessä akateemiseen tutkimukseen nojaava tieteentekijä vai hengellinen julistaja. Molempia tulee arvioida niiden omassa viitekehyksessä. On hyvä tunnistaa, milloin näitä kahta sekoitetaan huolimattomasti toisiinsa.

Akateeminen raamatuntutkimus on harvasta asiasta yksimielistä. Etenkin Vanhan testamentin laajasta historiasta on niin vähän tietoa, että näkemykset vaihtelevat merkittävästi. Vaikka esimerkiksi alussa esittämäni väitteet Jumalasta kestävät heikosti lähempää tarkastelua, jotkin tulokset voivat olla yllättäviä – jopa uskontunnustusten suhteen. Koska Raamatulla on kristillisessä uskossa suuri painoarvo, kirkon kannattaa olla kuulolla.

Kirjoittaja on eksegetiikan professori Itä-Suomen yliopistossa.