Konstig | Isotäti vastaan ateisti: 1000–0

Kun olin nuori, Sana-lehti ilmestyi keittiömme pöydälle säännöllisin väliajoin. Isotätini Syssi tilasi lehteä meille, mutta en perehtynyt siihen sen tarkemmin. Pidin sitä ja isotätiäni erikoisina. Olin nuori ateisti. Isotädistäni muistan lähinnä rummut. Kun kävimme hänen luonaan, paukuttelimme puusta kaiverrettuja bongorumpuja, jotka hän oli tuonut muistoksi Afrikasta. Syssi oli ollut lähetystöissä nykyisessä Namibiassa. Nuoren ja omasta mielestään rikkiviisaan ateistin ylimielisyydellä pidin moista vähintäänkin hassuna, ellei suorastaan torjuttavana. Ajattelin – häpeän tunnustaa nyt – olevani isotätiäni viisaampi. Huomatkaa, mikä taikatemppu: Ateismin omaksumalla…