Jotkut eivät vaan kuole

Vääristelyä ja puhumattomuutta.

Antti Mäkinen, 48, puhkuu ääneen totuuksia suomalaisesta tavasta keskustella ja välittää tietoa päihteistä ja niiden vaikutuksista.

Suomessa on myös omanlaisensa kulttuuri alkoholin käytössä.

– Ranskassa kiva ilta on ihan erilainen kuin kotimaassa. Pariisissa kaverini istuivat ravintolassa pöydän ääreen ja nauttivat kolme lasillistaan fiksusti siemaillen. Itse olin ottanut kämpillä sellaiset pohjat, että sain pitkiä, ihmetteleviä katseita jo siinä vaiheessa, kun liityin heidän seuraansa, Mäkinen muistelee.

Suomen kaupunkielämän hän tietää näyttävän karmealta ulkomaisten turistien näkökulmasta.

– Matkailijoiden täytyy varoa sitä, etteivät kadulla liikkuvat suomalaiset oksenna heidän kengilleen. En tiedä, missä muussa valtiossa voisi tapahtua samoin.

”Pelkäsin epäonnistumista”

Mäkinen alkoi käyttää alkoholia 13–14-vuotiaana ja joi teininä kerta-annoksilla mitattuna paljon enemmän kuin kaverinsa. Tupakkaa hän oli alkanut polttaa jo aiemmin.

Nuorimies ei malttanut suorittaa lukiota loppuun, koska muusikon veri veti niin vahvasti ulkomaille. Mäkinen muutti 18-vuotiaana Kreikkaan, jossa hän soitti esimerkiksi Jerry Lee Lewisin kitaristin kanssa samassa bändissä. 21-vuotiaana alkoi New Yorkin valloitus.

Alkoholi auttoi esiintymisjännityksen selättämisessä.

– Ilman sitä en uskaltanut olla oma itseni. Tunsin itseni kelvottomaksi ja riittämättömäksi. Pelkäsin kuollakseni epäonnistumista. Ennen keikkaa jännitys jäykisti koko kropan.

Siksi rumpali tarttui pulloon ja yleensä oksensi pyyhkeeseen ennen lavalle menoa.

Hän kertoo varttuneensa ihan hyvässä perheessä, mutta se ei estänyt ongelmien syntymistä.

– Olin herkkä mies musiikkimaailmassa, jossa siihen aikaan käytettiin paljon alkoholia ja huumeita.

Olin herkkä mies musiikkimaailmassa, jossa siihen aikaan käytettiin paljon alkoholia ja huumeita.

Perinnöllisyyden taakkaakaan ei lähimmiltä tullut, kauempaa suvusta vain hieman.

Yö-yhtyeeseen kutsuttuna

Hauska sattumus tapahtui 1980–1990-lukujen taitteessa, jolloin Mäkinen paukutti rumpuja Tampereen klassillisella lukiolla.

– Yö-yhtyeen Olli Lindholm kuuli soittoani ja tuli sanomaan, että ”kyllä susta vielä rumpali tulee”.

Vuonna 2000 sama mies tuli pyytäneeksi Mäkistä rumpaliksi Yö-yhtyeeseen.

– Kieltäydyin hänen kutsustaan kaksi kertaa, mutta kolmannella suostuin.

Yö-yhtyeessä Mäkinen soitti rumpuja vuoteen 2007 saakka, jolloin hän erosi bändistä.

Sen jälkeen hän muutti Pariisiin 11 vuodeksi ja päätyi musisoimaan eri artistien, myös 30–40 miljoonaa äänitettä myyneiden megastarojen, bändeihin.

Ranskan vuodet eivät päättyneet hyvin. Mäkinen menetti addiktionsa takia asuntonsa ja rahansa. Hän joutui myös myymään soittimensa.

Katon päänsä päälle hän sai vallatusta tehdasrakennuksesta, jossa majaili esimerkiksi prostituoituja, pari kuvataiteilijaa ja mafian väkeä. Lähikaduilla käytettiin aseita harva se päivä, ja moni kuoli.

Mäkinen sai päihteiden sekakäyttäjänä sydänpysähdyksiä ja joutui sairaalaan, mutta ihmeen kaupalla säilyi aina hengissä.

– Muistan jonkun lääkärin arkisesti todenneen, että ”jotkut vain eivät kuole”.

Eikä Mäkinen kuollut silloinkaan, kun hän oli 6,3 promillen humalassa, veressään kolme grammaa amfetamiinia ja kaksi grammaa kokaiinia. Lisäksi hän oli niellyt 25 pilleriä rauhoittavaa ja 15 pilleriä adhd-lääkettään.

Konsulaatti järjesti apua

Vuonna 2018 Mäkinen marssi ilman paitaa Suomen Pariisin-suurlähetystöön  saadakseen apua.

– Olin joutunut kadulle. Sain konsulaatista paidan päälle, ruokaa ja leposijan penkiltä. Sieltä minut lähetettiin Suomeen äitini kustantamana.

Mutta lennolla oli välilasku ja odotusaikaa kahdeksan tuntia.

Niin Mäkinen tuli Kööpenhaminassa ostaneeksi säästyneillä matkarahoillaan pari pulloa juotavaa ja sammui vessaan.

Nyt oli Tanskan konsulaatin vuoro hoitaa mies Suomeen.

Helsinki-Vantaalta hän lähti suoraan sairaalaan, katkolle.

– Sen jälkeen aloitin kuukausittaiset tapaamiset päihdehoidon ammattilaisen kanssa ja lääkehoidon, joka kuitenkin aiheutti pahoja psykoositiloja. Kuntoni huononi entisestään.

Muutos tuli vasta sitten, kun Mäkisen sisko otti ohjat käteensä ja ohjasi veljensä Suomessa Minnesota-hoitoon, joka auttaa toipumaan riippuvuudesta 12 askeleen ohjelmalla.

Kertaheitolla raitistuminen ei onnistunut.

– Repsahdus vei minut sairaalaan, jossa oksensin ämpärillisen verta ja sain vaipat jalkaani. Olin saanut juomisen takia aivojen verenkiertohäiriön eli TIA:n sekä massiivisen verensyöksyn.

Kävelykyky lähti viikoksi ja mies joutui sairaalassa makaamaan vielä toisenkin viikon.

– Tosi outoa ja ironistakin oli se, että katsoin sairaalassa televisiota, jonka dokumentissa olin itse mukana, menestyvänä muusikkona.

Antti Mäkinen muistaa jo nuorena tyhjentäneensä koko pullon, kun muut vasta vähän kokeilivat alkoholin juomista. – Sietokykyni oli kavereihini nähden selvästi isompi ja määrät sen mukaiset. Rakastuin nousuhumalan huumaavaan ja voimia antavaan tunteeseen. Se oli heti ”mun juttu”.

Seurakuntaan vapaaehtoiseksi

Mäkinen tietää vuosien varrella monen tuttunsa ja läheisensä rukoilleen puolestaan. Hänen isomummonsa Sisko Cesilia Hynninen perusti Tampereelle helluntaiseurakunnan ja oli siellä jäsen numero 06.

Mäkinen itse rukoili lapsena iltarukouksia äitinsä kanssa.

– Olen kokenut useamman kerran, että Jumala on kutsunut minua omakseen. Lopulta minä vastasin Hänelle myöntävästi.

Suomeen asetuttuaan Mäkiselle tuli vahva tunne, että hänen pitäisi tutustua Tampereen Härmälän kirkkoon, kun ei ollut siellä koskaan käynyt. Diakonille hän ilmoitti olevansa valmis vapaaehtoistehtäviin.

– Minut otettiin liikutuksen kyynelin vastaan. Diakoni oli edellisenä iltana rukoillut saadakseen uusia vapaaehtoisia. Ryhdyin palvelemaan kirkossa yleismiesjantusena, musiikkivastuissa ja diakonian ruokajaossakin.

Myös seurakuntapastori Päivi Revosta tuli Mäkiselle tärkeä rinnalla kulkija.

Seurakunnassa alettiin miettiä, miten Mäkisen kokemusasiantuntijuutta voitaisiin hyödyntää.

Tampereen Eteläisessä seurakunnassa alkoi vuonna 2021 päihdepilotti, jossa hän työskentelee nyt asiantuntijana ja työntekijänä.

Mäkinen tarjoaa keskusteluapua, jakaa tietoa riippuvuuksista sekä tekee asiakasohjausta. Hän kantaa vastuun toipujien musiikkiryhmästä, nuorten musaryhmästä sekä nuorille suunnatusta, ennaltaehkäisevästä päihdekasvatuksesta.

– Kahvilamme on matalan kynnyksen paikka, jonne on helppo tulla.

Kollega Susanna Leinonen on vapaaehtoinen, koulutettu läheiskokemusasiantuntija, joka ohjaa läheisten ryhmää.

Tarve on suunnaton

Mäkisen mielestä kokemusasiantuntijoita pitäisi hyödyntää seurakuntien tehtävissä nykyistä paljon enemmän.

– Pohjimmiltaan vain kokemusasiantuntija tietää, millaisten ongelmien kanssa päihteidenkäyttäjä painii ja osaa tehdä asiakasohjausta.

Juuri nyt seurakunnan tarjoamalla päihdetyöllä on laajasti kysyntää. Hyvinvointialueiden palvelut ovat vielä muotoutumassa ja toisaalta myös pahoin ruuhkautuneet.

– Kumppanina ja asiantuntijana seurakunta on haluttu. Teen paljon yhteistyötä esimerkiksi koulujen, poliisin sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten kanssa.

Mäkinen sanoo, että lapset ja nuoret hiljentyvät saadessaan luokan eteen puhujaksi henkilön, joka on omakohtaisesti ja pohjamutia myöten kokenut päihteiden kirot.

Toki myös musiikillinen menestys on lisännyt kiinnostusta.

– Kaikenikäisten pitäisi kuulla tieteellinen totuus siitä, miten päihteet vaikuttavat aivoihin ja sairastuttavat koko ihmisen sekä siitä, miten päihderiippuvuus syntyy.

– Tarvitaan rehellistä, suoraa ja ymmärrettävää puhetta. Esimerkiksi kannabis ei oikeasti ole viaton kukka vaan riippuvuutta aiheuttava, aivojen rasvasoluihin varastoituva ja synteettisesti jalostettu vahva huume, jolla on vakavia, peruuttamattomia pitkäaikaisvaikutuksia ihmisen mieleen.

Koko perheen sairaus

Riippuvuuden merkki on Mäkisen mukaan se, että päihteiden käyttäjä kadottaa kykynsä kontrolloida aikaa, paikkaa ja tapahtumia sekä toimii näin myös vastoin omaa arvomaailmaansa.

– Päihderiippuvuus on koko perheen sairaus eli se koskettaa ongelmakäyttäjän läheisiä, sukulaisia ja ystäviä kotona, työ-, opiskelu- ja harrastuspaikoissa.

Näin määritellen päihdeongelmista kärsii Suomessa nelisen miljoonaa ihmistä. Päihderiippuvuuteen sairastuneita on noin 12 prosenttia koko väestöstä.

– Riippuvuus on jatkuva, parantumaton ja etenevä sairaus, josta kuitenkin voi toipua, Mäkinen tiivistää.

Hoitamattomana riippuvuus uhkaa johtaa kuolemaan. Kun puhe on alkoholista, kannattaa Mäkisen mukaan tehdä ero riippuvuuden ja suurkulutuksen välillä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on asettanut rajat suurkulutukselle.

– Alkoholin suurkuluttaja pystyy kontrolloimaan juomistaan ja päättämään sen, miten paljon alkoholia käyttää. Hän ei häpeä juomistaan toisin kuin päihderiippuvuuteen sairastunut, joka on menettänyt kontrollinsa ja jonka arkea alkoholi pyörittää.

– On kuitenkin mahdollista, että suurkulutus muuttuu päihderiippuvuudeksi.

Toipuminen voi alkaa, kun ihminen itse ymmärtää ja myöntää sairastuneensa.

Toipuminen voi alkaa, kun ihminen itse ymmärtää ja myöntää sairastuneensa.

Seurakunnan Päihdepilotissa ongelmiin ajautunut pääsee keskustelemaan tilanteestaan ja tunteistaan maksutta ja luottamuksellisesti. Hänet ohjataan avun lähteille.

Rukoukset ovat kantaneet

Mäkinen on kiitollinen siitä, miten Taivaan Isä on pitänyt hänestä huolta.

– Sain elää lapsena kristittyjen sukulaisteni vaikutuspiirissä ja käydä seurakunnan kerhoissa. Heidän esirukouksensa ovat kantaneet. Tätini lahjoittama krusifiksi on ollut aarteeni kautta vuosien. Se kädessäni olen rukoillut monet kerrat.

– En milloinkaan luopunut uskostani, mutta päihteiden karu ”erämaa” vei minut mennessään. Onnistuin totaalisesti hukkaamaan elämäni.

Nyt uskostaan avoimesti puhuva Antti Mäkinen kertoo kokevansa Jumalan läsnäolon.

– Hartioistani on pidetty kiinni ja näytetty helvetti, mutta sinne minun ei tarvinnut mennä.

– Rukoilen, että Herra käyttäisi minua.

Rumpujen takana hän viihtyy edelleen. Syksyllä Mäkinen lähtee kiertueelle yhdessä Dingo-yhtyeestäkin tutun muusikon Jarkko Even kanssa.

Kummatkin ovat raitistuneita miehiä.

– Kun olin pohjilla Pariisissa, sain Eveltä viestin: Antti, älä kuole, Suomi tarvitsee sua vielä.