Jo yli 10 000 suomalaista kuuluu ryhmään, joka on valokuvannut yli 800 000 hautakiveä – ”Muistot eivät katoa”, sanoo ryhmän perustaja Sari Vahtera

Sukututkimusta harrastavalla Sari Vahteralla oli paljon sukuun kuuluvien hautakivien kuvia, jotka hän halusi jakaa kauempana asuvien sukulaisten nähtäväksi. Tuolloin hän löysi Facebookista ryhmän, jonka oli perustanut jo edesmennyt Heikki Koskela noin 13–14 vuotta sitten.

– Se oli alkuun tosi pienimuotoista. Kun liityin mukaan, jäseniä oli ehkä kolmisenkymmentä ja kuvia viitisen sataa. Sitten Heikki pyysi minut ylläpitoon kaveriksi, ja siitä se lähti. Tajusimme aika pian, ettei kuvia voi noin vain lisätä Facebookiin, vaan ne täytyy järjestää ja merkitä, Vahtera muistelee.

Ryhmässä on nykyisin noin 12 500 jäsentä, joista suurin osa on sukututkimuksen harrastajia.

– Jos sanoisin, että 90 prosenttia on mukana sukututkimuksen vuoksi, niin se on aika lähellä totuutta, Vahtera arvioi.

Mukana on lisäksi esimerkiksi seurakuntien työntekijöitä.

– Meitä ei ehkä enää pidetä niin kummajaisina, kun kierretään hautausmaalla kuvaamassa. On ymmärretty, että emme ole siellä mitään ilkivallan tekijöitä.

Hautakuvista on konkreettista hyötyä sukututkijalle.

– Kun löytää jonkun haudan jostain, saa sellaisia perustietoja, joihin ei vielä digitoiduista kirkonkirjoista pääse käsiksi. Hautakuvasta saa esimerkiksi syntymä- ja kuolinajat, jotka auttavat jatkamaan tutkimusta, Sari kertoo.

Omaa isän-puoleista sukuaan Vahtera on tutkinut 1600- ja 1700-lukujen taitteeseen asti.

Kuvaaminen on vienyt Sari Vahteraa eri puolille Suomea. ”Olen käynyt Ahvenanmaalta Rovaniemelle asti.”

Miljoona kuvaa

Kuvamäärä on vuosien varrella kasvanut huikeaksi.

– Facebook-albumeissa on toista miljoonaa kuvaa. Kaikkia niitä ei voi laskea hautakuviksi, sillä joukossa on myös kirkkojen kuvia, kappeleita ja yleiskuvia. Mutta kyllä hautakuvia on varmasti 800 000–900 000, Vahtera kertoo.

Kuvat kattavat lähes koko Suomen. Kuvia ei ole aivan jokaiselta hautausmaalta mutta suurimmalta osalta kyllä.

– Joskus pieni hautausmaa löytyy vasta, kun joku kuvaaja sattuu ajamaan siitä ohi ja huomaa, että täällä on hautausmaa. Näin meille on tullut pienten hautausmaiden kuvia myös sellaisista paikoista, joita ei enää käytetä hautaamiseen.

Meille on tullut pienten hautausmaiden kuvia myös sellaisista paikoista, joita ei enää käytetä hautaamiseen.

Kuvaaminen on vienyt Saria ja muita vapaaehtoisia eri puolille Suomea.

– Olen käynyt Ahvenanmaalta Rovaniemelle asti. Siinä tulee samalla kotimaanmatkailua ja tietysti hyötyliikuntaa. Kun kuvaat hautausmaata, askeleita kertyy helposti tuhansia, Vahtera sanoo.

Monet kuvaajat työskentelevät järjestelmällisesti.

– Meillä on kuvaajia, jotka ottavat kokonaisia hautausmaita projektikseen. Yksi on kuvannut lähes koko Helsingin Malmin hautausmaan – se on valtava työ, yli 50 000 kuvaa. Toinen on käynyt Tampereella Kalevankankaan, Lamminpään ja Messukylän hautausmaat läpi. Niistäkin on kertynyt kymmeniä tuhansia kuvia, Vahtera kertoo.

Uusi tietokanta

Facebook on ollut hyvä alusta, mutta sen rajoitteet ovat käyneet ilmeisiksi.

– Se harmittaa hirveästi kuvaajien puolesta, kun he tekevät valtavan työn ja aakkostavat kuvat albumeihin, ja sitten Facebookin päivitys sekoittaa kaiken. Uudelleenjärjestäminen on lähes mahdotonta, Vahtera huokaa.

Ratkaisuksi syntyi ajatus omasta tietokannasta.

Nyt kuljemme kahden järjestelmän kanssa rinnakkain siihen asti, että kaikki Facebookissa oleva materiaali on viety tietokantaan.

– Me aloimme 3–4 vuotta sitten puhua siitä, että pitäisi saada tietokanta Facebookin ulkopuolelle. Kuuki-nimisen ohjelmistoyrityksen toimitusjohtaja otti minuun yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko yhteistyö. He tekevät sen meille hyväntekeväisyytenä. Nyt olemme rakentaneet sitä pari vuotta, hän kertoo.

– Tällä hetkellä siellä on noin 430 000 kuvaa ja kovaa vauhtia lähestytään 770 000 nimeä. Sinne tallennetaan henkilön nimi, syntymä- ja kuolinaika, jos ne ovat tiedossa. Hakukenttään voi kirjoittaa vaikka pelkän nimen, ja se näyttää vaihtoehtoja, Sari kuvaa.

Tietokanta löytyy osoitteesta suomenkiha.fi, ja se on kaikille avoin.

– Nyt kuljemme kahden järjestelmän kanssa rinnakkain siihen asti, että kaikki Facebookissa oleva materiaali on viety tietokantaan.

Suomen kirkkoja ja hautaismaita -ryhmässä jokaisen ihmisen hauta on yhtä arvokas.

Kaikkien haudat samanarvoisia

Hautakuvien lisäksi palvelusta löytyvät kaikki evankelis-luterilaiset kirkot ja lähes kaikki ortodoksiset pyhäköt. Facebook-ryhmässä ei kuitenkaan puhuta uskonnosta.

– Meillä on alusta asti ollut kaksi perusperiaatetta: ryhmässä ei keskustella uskonnosta ja jokaisen ihmisen hauta on yhtä arvokas. Sillä ei ole merkitystä, kuulutko johonkin uskontokuntaan vai etkö kuulu ollenkaan, Vahtera painottaa.

Työ jatkuu niin kauan kuin hautausmaita ja hautakiviä riittää. Vapaaehtoisille on aina tarvetta.

– Kuvaajia ja indeksoijia kaivataan jatkuvasti lisää. Jos joku on kiinnostunut, voi ottaa yhteyttä meidän kotisivujen kautta. Kuvien lähettäminen onnistuu myös pilvipalvelun kautta – ei ole pakko liittyä edes ryhmään, Vahtera rohkaisee.

Kun ihmiset ikääntyvät eivätkä enää pääse sukulaisten haudoille, on tärkeää, että kuvat säilyvät.

Työn merkitys ulottuu sukututkimusta laajemmalle. Hautamuistomerkit poistuvat ajan myötä, ja moni hautausmaa uhkaa jäädä unohduksiin.

– Kun ihmiset ikääntyvät eivätkä enää pääse sukulaisten haudoille, on tärkeää, että kuvat säilyvät. Facebook-tili voi kadota, mutta tietokannasta kuvat eivät häviä. Sieltä voi nähdä paikan, muistella ja kokea yhteyttä, Vahtera sanoo.

Aktiivisesti kuvaavia ja kuvia indeksoivia ryhmässä on noin sata. Sari Vahtera on nähnyt omin silmin, miten harras työ saa aikaan jotakin pysyvää.

– Onhan tämä valtava projekti, eikä vielä lähelläkään valmis. Mutta jokainen kuva on pieni pala suomalaista historiaa. Kun ne tallennetaan huolella, muistot eivät katoa, hän kiteyttää.