Kaipaan lapsuuden mummolaan

Toisinaan kaipaan lapsuuden mummolaan. Siellä mikään ei koskaan muuttunut. Vastassa olivat aina samat tuoksut ja samat huonekalut. Samat valokuvat, lasten askartelut. Jääkaapissa aamupalajuustoa ja komerossa pullaa keltaisella lautasella kuvun alla. Myös ihmiset olivat aina samat: mummu istui nojatuolissa katsomassa televisiota. Vaari luki lehteä tai tuli puutarhasta kumisaappaat jalassa mukanaan perunoita tai Valkeita kuulaita. Mikään ei koskaan muuttunut, mitään ei koskaan tapahtunut. Pysähtyneisyys toi turvaa ja levollisuutta. Ehkä juuri siksi minä, joka en yleensä osaa nukkua päiväunia, usein nukahdin mummolan nahkasohvalle.…