”Haaveilin salaa mielessäni, että olisipa kiva päästä aloittamaan Raamattu sanalla aluksi”, kertoo kieliasiantuntija Tuomas Juntunen

Aluksi Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli vielä tyhjää täynnä. Pimeys peitti syvät vedet, joiden päällä Jumalan henki väreili.

Jumala sanoi: »Valo, syty!» Valo syttyi, ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Niinpä hän erotti valon pimeydestä. Jumala nimesi valon päiväksi ja pimeyden yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu. Näin kului ensimmäinen päivä.

Näillä sanoilla alkaa uusin Vanhan testamentin käännös, joka ilmestyy kokonaisuudessaan vuonna 2028. Vuoden 2025 lokakuussa ilmestyivät Ensimmäinen Mooseksen kirja, josta lainaus on, sekä Jobin kirja. Psalmien kirja julkaistiin vuonna 2024.

– Haaveilin salaa mielessäni, että olisipa kiva päästä aloittamaan Raamattu sanalla aluksi, kertoo Tuomas Juntunen, joka toimii kieliasiantuntijana Vanha testamentti 2028 -hankkeessa.

Vuoden 1992 käännöksessä Ensimmäinen Mooseksen kirja alkaa näin:

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

Jumala sanoi: »Tulkoon valo!» Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Juntusen haave Raamatun aloitussanan valinnasta toteutui.

– Siinä tulee erilainen näkökulma. Ei tiirailla täältä jostain kaukaa tulevaisuudesta sinne kauas alkuun vaan päästään heti tapahtumien keskelle. Teksti alkaa kulkea eteenpäin, hän kuvailee valintaa.

Käännöstyön perusajatuksena on saattaa Raamatun tekstit rikkaalle suomen kielelle, jota on sujuvaa lukea puhelimen ruudulta tai kuunnella äänikirjana.

Tuomas Juntuselle kieliasiantuntijan työ oli kuin ”taivaan lahja”.

Kanveesista käännösryhmään

Tuomas Juntunen on kirjallisuuden tutkija, josta tuli käännösryhmän jäsen osin sattumalta. Pääaineenaan hän on opiskellut yliopistossa suomenkielistä kirjallisuutta.

– Sitten innostuin Juha Seppälän proosasta niin paljon, että tein siitä ensin gradun ja sitten vielä väitöskirjan.

Muutaman vuoden Juntunen teki kirjallisuudentutkimusta ja kirjoitti kritiikkejä muun muassa kirjallisuuslehti Parnassoon. Sitten tapahtui jotakin hyvin surullista.

– Kaksi ensimmäistä lastamme kuolivat ihan vauvana, ja se oli siinä kohtaa niin kova paikka, että en enää pystynyt jatkamaan tutkijana vaan jäin tyhjän päälle roikkumaan.

Juntunen kuvailee, että pariskunta oli lyöty kanveesiin. Valtavasta tragediasta syntyi kuitenkin romaani Tuntematon lapsi, joka ilmestyi vuonna 2016.

Elämä kuitenkin tarjosi uuden käänteen. Vuonna 2017 ilmestyneessä DigiMarkus-hankkeessa kieliasiantuntijana oli Mikko Virtanen, joka ei jatkanut enää Markuksen evankeliumin käännöstyön jälkeen vaan suositteli Juntusta tilalleen.

– Siinä kohtaa vähän kuin taivaan lahjana tarjottiin tätä Raamatun kieliasiantuntijan hommaa Pipliaseurasta.

Jos olinkin ehtinyt monesti tuntea itseni Jobin kaltaiseksi kärsijäksi, niin silloin tuntui siltä, että tarinani oli saanut onnellisen käänteen.

Samoihin aikoihin syntyi Juntuselle ja hänen vaimolleen myös lapsi, joka jäi eloon, ja nykyisin pariskunnalla on kaksi elävää lasta.

– Jos olinkin ehtinyt monesti tuntea itseni Jobin kaltaiseksi kärsijäksi, niin silloin tuntui siltä, että tarinani oli saanut onnellisen käänteen.

Juntunen aloitti Uusi testamentti 2020 -hankkeessa keväällä 2018, minkä jälkeen hän on jatkanut Vanhan testamentin parissa.

Tavoitteena ymmärrettävyys

Käännöstyötä ohjaa kaksi periaatetta. Niistä ensimmäinen on täysin uusi käännös alkukielistä eli hepreasta ja arameasta. Vaikka kääntäjät epäilemättä tuntevat aiemmat käännökset, tavoitteena on lähestyä tekstiä puhtaalta pöydältä.

VT2028 käännetään niin kutsutusta masoreettisesta tekstistä, joka on julkaistu tieteellisesti toimitetuissa laitoksissa Biblia Hebraica Stuttgartensia (BHS) ja Biblia Hebraica Quinta (BHQ). Nimensä tekstit ovat saaneet masoreeteilta, jotka olivat keskiajalla toimineita juutalaisia kirjanoppineita, jotka kehittivät raamatunheprean kirjoitusjärjestelmää esimerkiksi lisäämällä siihen vokaalimerkit.

Masoreettisesta tekstistä poiketaan vain silloin, kun on painava syy epäillä, että siinä on virhe. Poikkeama perustuu antiikin ajan muihin tekstilähteisiin.

Toinen työtä ohjaava periaate on käännöksen luettavuus mobiililaitteilla. Käännösryhmä ottaa tekstin muotoilussa huomioon sujuvat lauserakenteet ja pyrkii 2020-luvun lukijoille ja kuuntelijoille ymmärrettävään kieleen. Uskonnollisia erityistermejä ja vanhoja, yleiskielelle vieraita sanoja vältetään.

Näkökulma on ollut se, että pitäisi saada aikaan hyvää kirjallisuutta, eikä niinkään se, että noudattaisi jotakin kunnianarvoisaa perinnettä

Kieliasiantuntija Tuomas Juntunen kertoo pyrkivänsä pitämään paineettoman olotilan, vaikka tiedostaakin tekstien arvon.

– Näkökulma on ollut se, että pitäisi saada aikaan hyvää kirjallisuutta, eikä niinkään se, että noudattaisi jotakin kunnianarvoisaa perinnettä. Ja kyllä ne eksegeetit ja muut makutuomarit sanovat, jos menee liian erikoiseksi tai sävyltään vääräksi, Juntunen virnistää.

Eräs muuttuneista ilmauksista on Nooan arkki, sillä arkki-sanalla viitataan yleensä muuhun kuin vesialukseen. Alkukielen eli heprean sana tarkoittaa arkkua tai laatikkoa, ja käännösryhmä pohti läpi laivat, lautat, veneet ja kaukalot. He tavoittelivat sanaa, joka kuvaisi parhaiten alkukielen sanan merkitystä ja tyyliä olematta liian nykyaikainen. Ja tietenkin taustalla olivat luettavuuden ja ymmärrettävyyden vaatimukset. Lopulta he päätyivät sanaan alus.

Vaikka käännöstyöhön kuuluu yksittäisten ilmausten pohtimista, Juntusta puhuttelevat Raamatussa ennen kaikkea tarinat, joita on varsinkin Ensimmäisessä ja Toisessa Mooseksen kirjassa. Itselleen uuttakin hän on löytänyt.

– Käännöstyössä minulle on avautunut ihan uusia juttuja, kuten vaikka Paavalin kirjeet Uutta testamenttia käännettäessä. Aina kun saa jonkun uuden kirjan työn alle, se alkaa tuntua kiinnostavalta, hän naurahtaa.

————————————————————————————————————————————

Teksti syntyy yhteistyönä

Käännöstyön asiantuntijaryhmä. Ylärivi vasemmalta: Antti Siukonen (tekniset ratkaisut) ja Tuomas Juntunen (kääntäjä). Toinen rivi: Juho Sankamo (kat. kirkon edustaja), Esa Hyvönen (svkn), Paavo Huotari (analysoimassa lukijatestauksia), Isä Hariton (ort.). Kolmas rivi:
Marko Marttila (ev.lut), Katja Seutu (kääntäjä), Markku Kotila (vanhempi teologinen asiantuntija). Neljäs rivi: Mika Aspinen (ev.lut), Hanna Vanonen (kääntäjä), Terhi Huovari (hankkeen vetovastuu). Alarivi: Jutta Jokiranta (ev.lut), Hanna Lappalainen (suomen kielen professori), Seppo Sipilä (käännöstyön ohjaus). Kuvasta puuttuvat: Petri Merenlahti (Pipliaseuran toiminnanjohtaja) ja Kirsi Valkama (kääntäjä).
Kuva: Jani Laukkanen /Pipliaseura

Uusi käännös syntyy asiantuntijaryhmän yhteistyönä. Ensimmäisten vuosien aikana sitä on ollut tekemässä kaksi kääntäjäparia, joista toiseen ovat kuuluneet eksegetiikan asiantuntija, teologian tohtori Hanna Vanonen ja kieliasiantuntija, filosofian tohtori Tuomas Juntunen ja toiseen eksegetiikan asiantuntija, teologian tohtori, filosofian maisteri Kirsi Valkama ja kieliasiantuntija, filosofian tohtori Katja Seutu, joista jälkimmäiset keskittyivät Psalmien ja Jobin kirjan kääntämiseen.

Eksegeetti ja kieliasiantuntija tekevät tiivistä yhteistyötä raakakäännöksen ja ensimmäisen suomenkielisen käännösluonnoksen kanssa. Eksegeetti on alkukielen tuntija ja tekee raakakäännöksen, jonka kieliasiantuntija muotoilee hyvälle suomen kielelle.

Tämän jälkeen Pipliaseuran muut asiantuntijat lukevat käännösluonnoksen ja antavat palautetta. Näiden kierrosten jälkeen teksti avataan ekumeenisen ohjausryhmän kommentoitavaksi, ja kääntäjät siirtyvät seuraavaan käännösjaksoon.

Ekumeeniseen ohjausryhmään puolestaan kuuluvat evankelisluterilaisen, ortodoksisen ja katolisen kirkon sekä Suomen vapaakristillisen neuvoston edustajat. Lopullisen siunauksensa käännökselle antaa Pipliaseuran hallitus.

Eniten keskustelua ovat herättäneet tunnetut raamatunkohdat kuten Vanhan testamentin aloitussanat ja kymmenen käskyä. Kieliasiantuntija Tuomas Juntunen mainitsee eräänä esimerkkinä myös heprean kielen ruumiilliset metaforat, jotka puhututtivat paljon.

– Sen ajan maailmankuvassa sydän ollut ajattelun keskus. Usein ei puhuta tunteista, jotka voisivat meille tulla mieleen sydämestä puhuttaessa, vaan ihmisen ajatuksista ja mielipiteistä. Sen vuoksi olemme usein kääntäneet alkukielen sydäntä merkitsevän sanan mieleksi.

Teksti ei jää pelkästään kääntäjien ja asiantuntijoiden varaan, vaan sitä koeluetetaan useilla testilukijoilla, ja sellaiseksi voi myös ilmoittautua Pipliaseuran verkkosivuilla.