Arjen pyhyyttä | Puun opetus

Mänty seisoi Ikkunan takana. Oli siellä muitakin puita, tammiakin, Etelä-Suomessa kun oltiin. Mänty oli toiminut paikallaan paljon kauemmin kuin rakennus, jonka ikkunan läpi se minua katseli. Se oli jo puu. Arvonimi puu myönnetään Pentti Linkolan mukaan, kun arvioijan yksi käsi tavoittaa toista rungon yhdeltä puolelta, toinen toiselta, eivätkä sormet ylety toisiinsa. Ei ole kyse siis puiden halailusta vaan arvonimien jakamisesta. Mänty katsoi minua ja opetti, tapansa mukaan levollisesti ja kiireettä. Se oli täyttänyt tehtäviään paikallaan jo vuosikymmeniä. Juuristonsa kautta se…