Arjen pyhyyttä | Luojan uimakoulussa

Alkuvuodesta kuntosalit ja urheilutalot pullistelevat uuden vuoden lupauksiaan täyttäviä asiakkaita. Minäkin olen yksi niistä, sillä löysin vuoden vaihteessa pitkään kadoksissa olleen uimisen ilon. Tai oikeastaan en edes muistanut koko juttua. Sitä, kuinka paljon rakastinkaan vettä, sen lempeää lämpöä ihollani ja suurta syliä, jonka syvyyksiin sai vain lipua kuin kalanpoikanen konsanaan. Altaan pohjan kaakeleita katsellessani olen miettinyt, että vesi on vähän kuin armoa. Sekin kannattelee kaikenkokoisia, -ikäisiä ja -näköisiä harteillaan sanomatta kenellekään, että tule vasta sitten, kun olet vähän parempi, nopeampi…